Murrosikä rassaa

Heipparallaa ja hellät tunteet:)

Ja hellät tunteet on ainakin naapurin poitsulla. Aika ilkeätä tosin, sillä ilmeisesti lajitoverimme joutuu leikkaukseen, jotta näiltä liian helliltä tunteilta vältytään. Kuulemma ihan levoton ja stressaantunut on ollut, toivottavasti ei oe johtunut kokonaan meikäläisistä tai siis meikäläisestä, sillä minullahan se juoksuaika on ollut. Nyt alkaa olo olemaan taas suht koh normaali, enkä enää piiloudu katseilta, päinvastoin:) Haluan ottaa taas kontaktia ja olen oma iloinen itseni. Hyvä kaikkien kannalta:)

Meikäläinen on siis kunnossa, mutta pikkuepeli ei. Pikkuepelillä on murrosikä ja aikamoinen semmoinen. Kotimme on kokenut kovia epelin hampaiden kourissa. Eteisemme ovenkarmit on käsitelty lattiasta aina siihen korkeuteen, johon asti pikkuepeli ylettyy .... siis aika korkealle. Ja karmeilla tarkoitan useampaa kuin yhden oven karmeja .... ja molemmilta puolilta. Isännällä on aikamoinen remonttihomma tulossa siinä vaiheessa, kun murrosikä on ohitse. Toivottavasti muutaman kuukauden sisällä.

Emännällä on jouluun liittyen muutama huolenaihe liittyen juuri pikkuepeliin. Joulukuusta ei uskalla jättää pikkuepelin käsittelyyn ja matot ovatkin sitten yksi suuri kysymysmerkki. Meillähän ei ole ollut mattoja lattialla sitten pikkuepelin tulon eli kesäkuun jälkeen. Onkin mielenkiintoista nähdä pysyvätkö matot lattialla ilman pikkuepelin käsittelyä vai joutuvatko ne ovenkarmien lailla pikkupelein muokattavaksi. 

Hyvää joulun odotusta kaikille huntteroille ja huntteronmielisille:)

www.blogit.fi

Olenko ADHD?

Siis todellakin - voiko koira olla adhd?

Jotenkin tämä asia on noussut emännän mielessä esille, kun meikäläinen on aivan vallaton, enkä meinaa millään jaksaa keskittyä. Tai oikeastaan olen vaan niin vauhdikas, että aiheutan milloin mustelmia, milloin huulenhalkeamia tai päiden kopsahduksia.

Mustelmat tulevat siitä, että ihan oikeasti tallustelen koko 35 kilon painollani isäntäväen jalkojen ja vatsan päältä, kun aamulla alkaa olla herätyksen aika. Meikäläinen vaan on niin iloinen, kun tiedossa on, tiedättehän ..... no aamuruoka tietenkin. 

Ja emännän ja isännän huulet ovat aina vaarassa, kun olen lähistöllä - annan nimittäin yllätyspusuja vähän silloin ja tällöin. Mutta sehän johtuu ihan siitä, että isäntäväki on vaan niin ihana:)

Mutta ihan oikeasti, voinko olla adhd vai onko tämä vaan pikkuepelin tuomaa lisäintoa meikäläiseen? 

Pikkuepeli nimittäin pitää meikäläisen ihan oikeasti varpaillaan. Edelleen takajalkani ovat vaaravyöhykkeellä, kun leikkimme alkaa ja voi että meillä on kivat leikit. Ulkona lumi senkun pöllyää, kun meikätytöt vetää täysillä takapihalla. Isosisko katsoo aikansa olohuoneen ikkunasta meikäläisten leikkiä ja eipä aikaakaan, kun haluaa tulla jo mukaan. Siinä sitten juostaan ja temutaan kolmestaan:)

Pikkuepelin koulutus jatkuu, pikkuepeli on nimittäin ilmoitettu toiselle luokalle. Perjantaina saimme koulupäivät tietoomme ja pikkuinen aloittaa toisen luokan heti alkuvuodesta. Mitä lie sieltä onkaan tulossa - niistä pääsemme taas me isommatkin selville :)

Pikkuepeli on muuten aika symppis - se nimittäin yrittää lumisateessa koko ajan ottaa kiinni lumihiutaleiden varjoja. Ja koska tänä iltana satoi lunta taivaan täydeltä, voitte uskoa, että kiinniotettavia oli paljon ja joka puolella. Siinä oli emännällä hihnasta pitelemistä. No, meikäläinen taas yliaktiivisuudestani huolimatta käveli kiltisti vierellä, tosin pikkuisen täpinöissäni, koska sain kiitosta hyvästä käyttäytymisestäni:) Ja siitähän meikäläinen tykkää:):)

Pikkukerjäläiset jäätelön perässä, ikäjärjestyksessä nuorimmasta vanhimpaan.

Sunnuntaiaamun lekottelua parhaimmillaan

www.blogit.fi

Nakit ja lihapullat takaisin kehiin

Voi että meikäläisellä on ollut hankalaa - meinaan iltalenkeillä.

En millään saa itseäni kuriin tiettyjen huntteroiden ohitustilanteissa. Meikäläinen vain kimittää ja yrittää kaikkensa, että vastaantuleva hunttero säikähtäisi, eikä tulisi lähemmäs tai että tulisi lähemmäs. Ei meikäläisestä kukaan ota välillä selvää.

Meikäläinen käyttäytyy osittain esimerkillisesti, eikä nämä epäonnistuneeet ohitukset ole meikäläisenkään mieleen. Ja miksiköhän - no ihan siitä syystä, ettei niistä tule minkäänlaista palkkiota. Emäntä sanoikin tänään, että palkkiot ovat tainneet olla jo liian kauan samoja, koska haluttu käytöstä ei synny. Pitänee olla nakkeja ja lihapullia, niin meikäläinenkin saadaan palaamaan taas ruotuun:)

Oltermannin kerjääjät - meikäläinen vasemmalla, pikkuepeli keskellä ja isosisko oikealla.

Isosisko emännän lämpöpatterina

En millään haluaisi lähteä pakkaskeliin

www.blogit.fi

Parempi hihna löysällä kuin ruuvi löysällä:)

Hellurei ja hellät tunteet!

Meikäläinen on pitänyt hiljaiseloa vähän aikaa. No, aika on vaan mennyt niin nopeasti ja tekemistä on ollut niin paljon.

Pikkueevertin koirakoulu on ollut aika mielenkiintoinen kokemus myös meille vanhemmille huntteroille. Ollaan opeteltu uusia asioita ja kerrattu jo aiemmin opittuja juttuja samalla kun pikkuepeli opettelee. Nämä jututhan on pikkuepelille oikeastaan kaikki ihan uusia, jollei oteta huomioon meiltä katsottuja malleja - ja mehän olemme olleet aivan ihastuttavia malleja:)

Koirakoulu on ollut aika kiva juttu - meikäläinen on ihan täpinöissään, aina kun aloitamme opiskelun. En tykkää kuitenkaan pätkääkään siitä, kun emäntä lähtee kahdestaan pikkuepelin kanssa ihan viralliseen koirakouluun. Tuntuu, etten osaa sillä aikaa tehdä mitään muuta, kuin odottaa emännän paluuta. Ja meikäläistä kiinnostaa kyllä kaikkein eniten se, miltä pikkuepelin hengitys haisee koulun jälkeen. Siis toisin sanoen mitä herkkuja hän onkaan saanut koirakoulussa syödäkseen. No, samoja herkkuja on onneksi luvassa meille vanhemmille koulun jälkeen, kun pääsemme myös me vanhemmat opiskelemaan. Ja niillä herkuilla tehdään oikeastaan ihan mitä käsketään. On HK:n sininen lenkki, broilerin fileet, lihapullat ja nakit sen verran herkullisia vai mitä:) Ja mikä parasta, jos emäntä ei ehdi syömään ennen kouluun lähtöä, voi emäntä napostella samoja pikkuepelin eväitä:) No, vitsi vitsi:)

Virallinen koirakoulu päättyi pikkuepeliltä tällä viikolla. Hyvin on oppinut, sillä pikkuepeli pääsi seuraavalle luokalle:) Nopeasti on viisi kouluviikkoa mennyt. Juuri äsken tultiin ulkolenkillä ja nyt voi jo ihan oikeasti sanoa, että olemme edistyneet loistavasti kaikki kolme. Kävelemme hienosti hihnat löysällä lähes koko matkan ja se on meinaan meiltä aikamoinen saavutus, koska aiemmin mentiin naru pinkeällä minne ehdittiin. No, koulun ansiota sekin, sillä nyt emäntä vihdoin uskoo sen, että palkkioita ihan oikeasti kuluu reilusti, että haluttua tulosta saadaan aikaiseksi:)

Opiskelu ei suinkaan loppunut tähän, sillä emäntä ilmoitti pikkuepelin jo seuraavalle luokalle. Nyt kuukauden ajan viedään opiskellut asiat käytäntöön ja sitten koulu jatkuu - kaikilla meillä:)

 

 

www.blogit.fi

Synttärihulinoita tiedossa

Hellurei ja hellät tunteet:)

Täytyy sanoa, että meikäläinen on ihan poikki. Tänään on ollut taas nimittäin aikamoinen vauhtipäivä ja nyt haluan vain nauttia lekottelusta.

Olimme kaikki kolme auttamassa mökillä isäntäväkeä pihahommissa. No, me huntterot oikeastaan touhusimme aika lailla omia juttujamme. Siis juoksimme, kahlasimme rantavedessä, kannoimme puun oksia, söimme savea, kaivoimme maata ja leikimme.  Siis pikkusysteri söi savea ja kaivoi maata ja molemmat systerit kahlasivat. Mutta meikäläinen voi ylpeänä sanoa, että meikäläinen teki jotakin muuta kuin kahlaili - meikäläinen oli meistä  rohkein - uskalsin nimittäin ainoana käydä vielä uimassa. Kylmäähän se vesi jo oli, piti pitää lämpöä yllä juoksemalla entistä kovempaa:)

Hienoa tässä päivässä oli myös se, että isosisko osallistui juoksuleikkeihin täydellä sydämellä. Kyllä sillä painolla vaan näyttää olevan merkitystä jaksamiseen. Kun isosiskolla painoa on nyt saatu pikkusen alas, niin se näkyy vauhdin ja aktiivisuuden lisäyksenä:):) Ja pallonheittokielto näkyy meissä kolmessa siten, että osaamme taas leikkiä keskenämme. Pallon korvasi tänään kuminen pikkuankka - se oli isosiskon lempilelu ja mikä parasta - se kelluu:)

Alkava viikko on meillä yhtä juhlaa. Pikkusisko täyttää huomenna puoli vuotta ja isosisko torstaina viisi vuotta:) Kyllä aika on mennyt nopeasti, tuntuu kuin pikkuepeli olisi vasta eilen tullut meille. Pikkuepelin vanheneminen tarkoittaa myös sitä, että pikkuepeli siirtyy kahden ruokailun päivärytmiin. Nyt kaikki kolme syömme kahdesti päivässä. Mielestäni se on nyt selkeämpää, sillä nyt ollaan kaikki samalla viivalla. Vaikka kuinka emäntä muisti antaa meillekin jotain purtavaa, kun pikkuepeli söi, niin haloo, kyllähän tyhmempikin hunttero ymmärsi, että pikkuepelillä oli ruokaa kupissa ja meillä ei.

Pikkuepelin koulu on ollut meikäläisen mielestä tosi kova juttu. Samalla kun pikkuepeliä on koulutettu, niin meikäläinenkin on päässyt takaisin siihen tottelevaisuuskuosiin, mikä meikäläinen oli ennen pikkusiskon tuloa. Kuluneella viikolla ollaan opeteltu hihnakävelyä ja voi pojat miten hienosti se on mennyt. Hihnatkaan eivät pahasti ole enää menneet ristiin, kun osaamme jo kävellä omilla puolillamme. No, koskaan ei voi olla täydellinen ja virheitä sattuu, niin meilläkin. Mutta siitä voimme taas ottaa oppia ja jatkaa harjoittelua. Kuitenkin voi jo rehellisesti sanoa, että kolmen viikon koulunkäynnillä on ollut jo aika iso merkitys ja muutos näkyy meissä kaikissa:):) 

 

www.blogit.fi

Pikkuepeli vie herkut kuonon edestä

Viikko koulutusta takana ja olemme edenneet oikeaan suuntaan:)

Tällä viikolla olemme opiskelleet hihnakäyttäytymistä. Meikäläiselle hihnakäyttäytyminen on ollut viimeiset kuukaudet aika haasteellista. Emäntä ei oikein ymmärrä mistä se johtuu, koska olin jo täysin oppinut hihnakävelijä ennen kuin pikkuepeli tuli taloon. No, peliä ei ole toki vielä menetetty sillä tätä opiskellaan lenkillä joka päivä. Ja minähän suorastaan pidän opiskelusta.

Ja voi että, miten hienosti eilinen lenkki meillä meni - yhtä koirakohtaamista lukuunottamatta. Meikäläinen haukkui kuin vimmattu ja yritti saada pikkuepeliä mukaan touhuun. Mutta yllätys yllätys, emännän palkkiot muistuivat pikkuepelin mieleen ja epelin suunta muuttui. Kyllä meikäläistä harmitti, kun pikkuepeli sai palkkiot. Meikäläiselle ei siitä kohtaamisesta nimittäin palkkioita herunut, mutta kohta meikäläinenkin oli jälleen takaisin kartalla ja palkkiokertymä oli taas sen mukainen:)

Tänään on ollut taas varsinainen juoksupäivä - olemme mökillä juosseet itsemme rättiväsyneiksi. 

Pikkuepeli nukkuu reporankana lattialla ja isosisko sohvalla omalla paikallaan. Näyttää siltä, etteivät ne näe, eivätkä kuule tällä hetkellä mitään. Sehän on vain silmänlumetta, tarvitaan vain jääkaapin tai ulko-oven avaus ja taas kaikki ovat täysillä toiminnassa. Muut siis nukkuu, meikäläisellä olisi vähän virtaa vielä jäljellä vaikka mihin. Luulen kuitenkin, että rupean minäkin latailemaan akkujani ensi viikkoon.

 

Meikäläinen keskellä, pikkuepeli vasemmalla ja isosisko oikealla

www.blogit.fi

Koulunpenkillä meikäläinenkin

No, siinähän kävi juuri niinkuin ennustin. Pikkuepelin jalanjäljissä olemme me vanhemmat huntterot joutuneet samaan koulutusputkeen kuin pikkuinen. Olemme nimittäin kohta viikon harjoitelleet pikkuepelille opetettuja juttuja. Täytyy sanoa, että me vanhemmatkin huntterot olemme oppineet uutta. Meikäläiselle tosin tuottaa hieman hankaluutta pidätellä intoa, kun innostun jo sanasta "koirakoulu". Meikäläinen on ihan täpinöissään kuullessaan emännän sanovan, että nyt mennään koirakouluun.

Meillä koirakoulua käydään yksityisopetuksessa sekä ryhmätyönä. Yksityisopetus tarkoittaa sitä, että menemme yksittäin "luokkaan", joka tässä tapauksessa on eteisemme. Kyllä vaan, tilaa eteisessä löytyy hienosti, koska kyseessä ei ole mikään tuulikaappi:) 

Sillä aikaa, kun yksi meistä on koulussa, muut odottavat kiltisti vuoroaan turvaportin toisella puolella, vai onko se vauvaportti, no kuitenkin meille huntteroille hankittu. Oli muuten aika hyvä juttu, ettei isäntäväki ottanut turvaporttia pois huomattuaan, ettei pikkuepeli sitä tarvitse. Nyt se nimittäin on hyvässä käytössä, tosin meikäläinen saa senkin auki:) Portti ajaa asiansa myös esimerkiksi silloin, kun pizzakuski pimpottaa ovikelloa ja me huntterot innokkaina ryntäämme ovelle ottamaan ruokalähetyksen vastaan. 

Koulunkäynti on hauskaa, olemme kaikki ihan innoissamme oppiessamme. No, sehän tietää palkkioita ja palkkiot ovat tunnetusti meidän herkkuamme. Vähän hupaisaa on se, että pikkuepeli näyttää meille isommille mallia esimerkiksi käsikosketuksessa. Tällaista meille isommille ei ole opetettu, niinpä katsoimme ihmeissämme, kun pikkuepeli käy koskettamassa emännän kättä ja saa palkaksi herkkupalan. Siitä se sitten lähti, katsomalla vähäsen mallia. Koulunkäynti jatkuu ja seuraavana vuorossa on hihnakävely - siihen meikäläinenkin tarvitsee apua, sillä minusta on tullut varsinainen vastaantulevien koirien innokas nuuhkuttaja. Siitä tavasta pitänee luopua - sitä kohti, päivä kerrallaan.

www.blogit.fi

Pikkusisko joutuu koulun penkille

Luit oikein - pikkuepeli aloittaa koulunkäynnin ensi viikolla. 

Emäntä ilmoitti pikkuepelin ihanan nimiseen kouluun, Koirakoulu Nuuskuun ja kävi itse jo viime viikolla ensimmäisellä tunnilla. Huntteroita ei teoriatunnille otettu mukaan, koulutus alkaa huntteroille ensi viikolla.

Tunnilla oli emännän lisäksi 13 huntteronomistajaa, joten koulutusta tarvitaan:) Teoriatunnilla käytiin läpi paljon jo tiedossa olevia asioita, mutta kertaus on opintojen äiti:) 

Kertauksen lisäksi tuli myös uutta asiaa. Voitte vain arvata miten iloinen emäntä oli tullessaan kotiin, kun ensimmäisen puolen tunnin aikana sai jo vastauksen siihen, miksi isosiskolle pyörät, rullaluistelijat ja potkulautailijat ovat kauhistus ja punainen vaate. No, ehkäpä jo arvasittekin, että myös emännällä ja isännällä sekä perheen jälkikasvulla (siis ei meillä nelijalkaisilla) on ollut sormensa pelissä.

Emäntä ja isäntä eivät voineet kuvitellakaan syytä siihen, miksi isosisko haukkuu ohittavat pyörien päällä menijät. Vastaus kysymykseen tuli täysin puskan takaa. 

Leikkiminen ja tässä tapauksessa pallonheitto olisi syy kaikkeen tähän. Pahimmillaan tämä olisi voinut mennä autojen perään haukkumiseksi, mutta onneksi meillä ei ole menty vielä sille tasolle. Sekin olisi voinut tosin jossain tulevaisuudessa olla mahdollista. 

Emäntä on muutamalta kouluttajalta tässä matkan varrella kysynyt tästä isosiskon haukkumisesta,  mutta kukaan muu kouluttaja ei ole vielä kertonut, että syy voisi olla pallonheittelystä.

Kaikki siis on saanut alkunsa pallopeleistä - juuri niistä ihanista hetkistä, kun saamme juosta pallon perässä häntä suorana, into pinkeänä ja haukkuen samalla, että lisää, lisää, lisää....

No, oikeastaanhan me voisimme juosta pallon perässä vaikka viimeisiin voimiimme asti tai siis isosisko voisi, koska pallo on ollut hänelle kaikki kaikessa. Huomasitko, "on ollut", sillä nyt tilanne käännetään toiseen suuntaan ja työ sen eteen on jo aloitettu.

Tämän viikon aikana palloleikit on meillä muuttuneet tai emännän toimesta muutettu ihan eri kuosiin. Pallot löytyvät meiltä edelleen, mutta enää niitä meille ei heitetä. Me leikimme palloleikit kolmeen pekkaan siskosten kera ja kyllä aikamoiset tsempalot siitäkin saadaan aikaiseksi. Toivotaan, että tällä keinolla isosisko saadaan opetettua toimimaan ohitustilanteissa rennommin, jotta pahasta tavasta päästään irti. Nyt ainakin on tiedossa mikä haukkumisen ja isosiskon reaktiot aiheuttaa ja jatko on isäntäväestä kiinni, eikö vain - mehän olemme vain koiria:)

Vanhan kansan sanonta "vanha koira ei uusia temppuja opi" joutuu nyt testiin - katsotaan miten etenee. Pikkuepelin koulunkäynnin kautta myös me isommat huntterot tulemme saamaan osamme koulutuksesta. Näin ollen meikäläisenkin pitää ilmeisesti virittäytyä koulutuksen maailmaan ... ja sehän meikäläiselle sopii, kunhan sopivat koulutusnamit on mukana:):)

Tuleva koirakoululainen sepelihommissa

Meikäläinen into pinkeänä, kuten aina

 www.blogit.fi

Hännänheilutuksen suomenmestari

Sen tittelin voittaisi meikäläisen pikkusisko, sillä häntä huiskuaa koko ajan. Tai oikeastaan ei huiskua tai heilu, vaan pyörii. 

Pikkuepeli näyttää olevan tosi onnellinen ja tyytyväinen oloonsa meidän isosiskojen joukossa. Ja hieno hommahan se on, sillä tulemme tosi hienosti toimeen keskenämme, kaikki kolme. Olemme kuin paita ja peput:)

Välillä tosin meno menee liian rajuksi, esimerkiksi niin kävi tänään. Pitäähän meidän päästä purkamaan energiaamme, sillä sitä löytyy muillekin jaettavaksi:) 

Isäntä oli nimittäin tänään ihmeissään, kun me kaikki kolme haukuimme suoraa huutoa; meikäläinen tosi kovaa ja kimeästi, isosisko kovaa ja matalalla kurkkuäänellä  ja pikkuinen nuorimmaisen innolla. Siinä oli semmoinen konsertti, että oksat pois. Onneksi ei asuta kerros- tai rivitalossa, koska silloin varmaan kuulisimme suorat sanat seinänaapureilta.

Meikäläinen ja pikkuepeli linssiluteina

Isosisko aina niin tyylikkäänä

www.blogit.fi

Terveiset Tuurista

Kyllä vaan - terkut Tuurista, neljänsadan kilometrin päästä kotoa. 

Aika pitkältä, onneksi ei tarvinnut juosta koko matkaa, vaan pääsimme helpolla - nukkumalla lähes koko matkan:)

Meikäläiset pääsivät pitkästä aikaa karavaanarielämän makuun ja siitähän me huntterot tykkäämme. Olemme valmiina heti, kun ilmassa on pienikin vihje lähdöstä:)

Pitänee nostaa meille huntteroille jälleen hattua, sillä osasimme käyttäytyä mallikkaasti koko matkan. Pysähdyksissä tosin olimme aina kiinnostuneempia kaikista uusista hajuista, kuin siitä, mitä oikeastaan pysähdyimme tekemään ... siis pissitauolle.

Yövyimme Keskisen kyläkaupan hotellin edustalla ja nuuhkuttelimme Tuurin ilmaa innokkaasti. Aikamoinen paikka ja melkein keskellä ei mitään, ainakin näin cityhuntteron mielestä:)

Isosiskolle kävi pieni kömmähdys, kun nukkumaanmenon aika tuli. Isosisko yritti hypätä sänkyyn nukkumaan, mutta erehtyi suunnasta ja hyppäsi vahingossa tiskipöydälle. Tai oikeastaan yritti hypätä - ilmankos tassut eivät pitäneet ja sisko mätkähti takaisin maahan. Olisi pitänyt huomata, että sänky oli paljon matalammalla kuin pöytä. No, eipä yrittänyt tiskipöydälle enää toista kertaa ja pääsi sänkyynkin vaivatta. Tosin ei yön aikana liikkunut sieltä mihinkään:)

Meikäläiset on autossa tosi rauhallisia, kuin pikkulapset konsanaan. Nukumme aina lähes koko ajan, kun auto on liikenteessä. Heti, kun matkanteko hidastuu tai pysähdymme, me tytöt aktivoidumme. Parasta matkustamisessa on se, että voi käpertyä siskojen tuttuun ja turvalliseen lämpöön.

www.blogit.fi

Vauhtia riittää ja huomenna jatkuu

Hellurei ja hellät tunteet!

Ja minullahan niitä helliä tunteita tällä hetkellä on - olen nimittäin jatkuvasti isosiskon selässä. Onko se tämä ikä, hormonit vai mikä? Nyt on nimittäin roolit kääntyneet päälaelleen:)

Olen muutenkin aika vauhdikkaalla päällä ollut koko viikon ja varsinkin tänään. Mutta niin ovat olleet sisarhuntterotkin - meillä on tänään ollut sellainen päivä, että oksat pois. Taitaa loma aiheuttaa myös meissä huntteroissa positiivista väreilyä:)

Päivä oli kaikenpuolin aivan ihana - aamulla starttasimme jo aikaisin mökille pihahommiin. Isäntäväen touhutessa omiaan, me kolme saimme juosta minkä tassuistamme pääsimme, ja mehän tytöt juoksimme. Vetelimme sellaisia juoksukaaria pihalla, että siinä olisi jääneet monet metsänelukat meille kakkoseksi, sellainen vauhti nimittäin meillä oli. 

Isosisko sai varsinaisen sätkyn, kun uskaltautui vahingossa vielä uimaan. Vesi oli jo aika kylmää -  olisittepa nähneet sen vauhdin, jolla isosisko ponkaisi lammesta ylös. Emännän mielestä se oli aika hupaisaa, mutta ymmärtäähän sen, kun isosiskon piti saada itsensä lämpimäksi mahdollisimman pikaisesti.

Pikkuepelikin on kasvanut sen verran, etten meinannut enää karkuun päästä. Aika nopeasti ollaan samalla viivalla, mutta sehän on vaan hyvä juttu. Välillä meikäläistä ihan jännitti, kun en millään saanut karistettua pikkuepeliä pois perästä. Silloin meikäläinen teki aika upeita ja vauhdikkaita yllätyskierroksia piharakennusten ympäri - ne yllätti pikkuepelin, sillä epeli meni ihan solmuun. Taisin juoksuttaa pikkuepeliä niin paljon, että se kostautui illalla. Pikkuepelin jalat on ihan piipussa, ylösnousu näyttää aika vaivalloiselta ja näyttää nukuttavankin pikkuista aikalailla. No, keräilköön voimia huomiseen - huomenna hommat jatkuu:)

www.blogit.fi

Ajetaan me tytöt Stigalla vaan...

Hellurei ja hellät tunteet!

Tänään oli upea syyssää ja hieno ilma mökkeilyyn. 

Me huntterot otimme kaiken ilon irti raittiista ilmasta, palloleikeistä ja hurjista juoksuharjoituksista. Juoksuharjoitukset olivat näköjään jääneet meiltä pahasti väliin, sillä nyt ei oikeastaan muuta tehtykään - ravasimme pitkin ja poikin mökkitanteretta. Ja voitte vain arvata  millä vauhdilla - no,  ihan täysillä tietenkin:)

Loppujen lopuksi päivä oli niin aktiivinen, että pikkuepeli simahti ihan kokonaan. Kotiinlähtökin tuotti pikkuepelille hankaluuksia. Pikkuinen ei olisi millään jaksanut enää kävellä omin tassuin autoon. Voi rassukkaa - kantohommiksi meni ja nyt sitten lepäilee kotona ja keräilee voimia:) Sellaisia ne bambinot on:)

Meikäläinen on siitä hassu tapaus, etten haluaisi ollenkaan emännän ajelevan ruohonleikkurilla. Ennen olin samanlainen isännän kanssa, mutta nykyään annan isännän ajella suht rauhassa.

Tänään yllätyksenä meikäläiselle emäntä hyppäsi puikkohin isännän tehdessä muita hommia. Meikäläinen haukkui ja haukkui, juoksin perässä ja yritin tehdä kaikkeni, että emäntä sammuttaisi koneen ja hyppäisi pois puikoista. Jotenkin meikäläiselle tuli sellainen hätä emännästä, että hypätä täräytin Stigan kyytiin. Siinä me tytöt sitten ajeltiin yhdessä ....ajetaan me tytöt Stigalla vaan, ei ole nurmikko rempallaan....

No eipä ajeltu kuin pikku pätkä, kun hyppäsin kyydistä. Mutta tästä tempusta pisteet meikäläiselle - emäntä lopetti ajeluhommat siihen:)

Ihanan syysilman ainoa miinus oli hirvikärpäset - ne oli sen verran tyhmiä tai huononäköisiä, että luulivat meitä hirviksi. Eihän ne voi kovin fiksuja elukoita olla, jos näin pahasti erehtyy. Tai sitten olivat  jo aivan epätoivoisia tässä vaiheessa syksyä. No, nuo elukat olivat myös jotenkin aikaisempaa vikkelämpiä - niitä ei meinattu saada millään kiinni, kun sukelsivat salamannopeasti turkin sisään.  Niitä sitten metsästettiin harjan ja kamman avulla. Onneksi hirvikärpäsiä ei sentään ole koko kesää, joku lohtu sentään:)

www.blogit.fi

Voi mikä vilpertti

Hellurei ja hellät tunteet!

Jos viikonloppuna oli rauhallista koirarintamalla, niin se taisikin olla harhaa ja täysin epänormaalia. Pikkuepeli on nimittäin ollut viime päivinä ihan mahdoton, tuttuun tapaansa:)

Meikäläisellä on pitänyt kiirettä, kun on pitänyt juosta karkuun pikkuepeliä niin sisällä, kuin ulkonakin. Meikäläisen molemmat takajalat on kohta tuusan nuuskana, kun pikkuepeli roikkuu niissä jatkuvasti. Alkuviikko on siis ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita täynnä:) Onneksi pikkuepelin pentuhampaat on sentään jo vaihtuneet kunnon koiran hampaisiin. Eihän tätä  puremista niillä naskaleilla olisi enää jaksanut kukaan, en edes minä.

Ja voi sitä meteliä, joka meistä kahdesta lähtee. Välillä ihan harmittaa isäntäväen ja isosiskon puolesta. Desibelit nousee meillä kahdella aika kovalle, kun leikki on ylimmillään. Siinä tarvitaan välillä jo isäntäväen avustusta, että desibelit saadaan laskettua jälleen normaalille haukkumisen tasolle. Ja mikä hupaisinta, isosisko katselee edelleen meitä huvittuneena vieressä tarkkaillen, ihan kuin tietäisi jotain mitä me nuoremmat emme tiedä.

Tuohon haukkumiseen liittyen, naapurin koira on edelleen meikäläiselle punainen vaate. Meikäläiselle ei näytetä hampaita kuin kerran, sen jälkeen jokainen sen  minulle tehnyt kuulee kunniansa. En voi luonnolleni mitään:(

Tämä tilanne koettiin taas eilen iltalenkillä, kun näin tutun hahmon pitkällä edessä tulevan kohti. Vaikka matkaa oli vielä reilusti, meikäläinen virittyi tähän kohtaamiseen ei niin toivotulla tavalla. Kohdalla päästin äänijänteeni auki ja kerroin mistä kana pissii:)

Samalla lenkillä oli myös ilon aiheita. Saimme vastaamme nuoren uljaan naapurin uroksen. Ja me tytöt nuuhkuttelimme ja niin nuuhkutteli tämä uroskin. Ja sehän meille sopi - olemmehan me samaa lajia ja rotua. Myös väri kävi yksiin:) Pikkuepelimme oli ihan täpinöissään, innokkaimpana oli tekemässä tuttavuutta tämän uljaan uroksen kanssa, vaikka tapasivat vasta ensi kertaa. Ei siis mitään rajaa innokkuudella, olisi edes vähän esittänyt välinpitämätöntä. Eihän kaikkien urosten perään voi olla, vai voiko? Varmaan ovat jatkossa ylimpiä ystäviä, eikä komistus enää katsokaan meikäläistä enää sillä silmällä:)

www.blogit.fi 

 

Rauhallista koirarintamalla

Hellurei ja hellät tunteet:)

Ja niitähän riittää - meiltä isäntäväelle ja tietenkin toisin päin. 

Tämä viikko on ollut jotenkin erilainen koirarintamalla - nimittäin erikoisen rauhallinen.

Rauhallisuus ei tarkoita toimettomuutta, leikkiä ja juoksua tai huntteroiden normaalia menoa. Vaan ylipäätään pikkuepeli on jotenkin rauhoittunut, eikä ole tehnyt tuhojaan - ainakaan ulkona. 

Toisin sanoen uusia kuoppia pihapiiriin ei ole ilmestynyt, eikä jo olemassa oleviin kuoppiin ole tullut lisää syvyyttä. Hyvä niin. 

Pihapiiri on saanut olla rauhassa, mutta sisällä kenkien käsittely jatkui yhden kengän osalta. Emännän mielestä tuo pikkuepelin käsittelemä kenkä ei ollutkaan enää hyvä käytössä ja vaatikin jo käsittelyä. Yksi ongelma tässä on se, ettei kenkä ollut emännän, vaan perheen jälkikasvun, joka nyt joutuu tallustamaan yksikenkäisenä:) Paleltuu raukka pieni, varsinkin kun syksykin on jo tulossa.

Meikäläinen on opettanut pikkuepelille paljon erilaisia asioita. Yksi niistä on ollut tällä viikolla suuressa käytössä. Olen nimittäin näyttänyt mallia miten pensaista syödään marjat. Ja hienosti on pikkuepeli taidon oppinut, välillä jopa kahdella tassulla pomppien yrittäen ylettyä ylimpiin marjoihin.

Isosisko katselee meitä nuorempia välillä ihan kuin vähän huvittuneena. Vähäsen komentaa meitä välillä ja jatkaa omia touhujaan. Isosiskon turvallisen silmän alla meillä on hyvä leikkiä, isosisko ilmoittaa kyllä, mikäli jotakin epätavallista on tiedossa tai kuulolla. 

www.blogit.fi

Väsymystä ilmassa - unet vähissä

Pikkuepeli on tällä viikolla pitänyt meidän poppoon aika aikaisessa herätyksessä eli toisin sanoen aika vähäisellä yöunimäärällä. Tällä viikolla emme ole nimittäin minään aamuna saaneet nukkua rauhassa herätyskellon soittoon asti.

Pikkuepelin kello on ilmeisesti vielä ihan eri ajassa, kuin meidän muiden. Pikkuepeli herättelee ensimmäisen kerran isäntäväkeä jo aamuneljän aikaan. Siihen asti pikkuinen nukkuu kiltisti lattialla, mutta herätystehtäväänsä varten hyppää jo varsin sujuvasti sänkyyn ja herättelee emännän ja isännän vauhdikkaasti suurella määrällä pusuja. Ja voi sitä nuoruuden innon sammumista, kun vastauksena iloiseen herätykseen tulee komento käydä takaisin nukkumaan. 

Siinä sitten yritellään nukkua milloin vartin, milloin puolen tunnin jaksoissa kuuteen, jolloin sitten emäntä antaa vihdoin periksi ja nousee ylös. Ja siitähän me kaikki innostumme:)

Voi sitä riemun määrää ja hännän heiluntaa - onhan kohta tulossa aamupala. Sitä emme malttaisi lainkaan odottaa, sehän on aamun kohokohta:) Ja taitaa olla myös päivän tärkein ateria, vai mitä.

Pikkuepeli on siirtynyt kolmen ruoan päivätahtiin. Eilen oli ensimmäinen päivä, jolloin illan viimeinen ruoka jäi pois. Ainakin eilinen meni ihan hienosti ilman suurempia murheita, mutta tänä aamuna näki selkeästi, että pikkuepelillä oli hirveä nälkä. Meinasi nimittäin tulla jo meikäläisenkin ruokakupille. Ja olisi tullutkin, ellei emäntä olisi ollut skarppina paikalla:) 

Ilmeisesti ruokailumäärän muutos näkyy ja tuntuu tyhjempänä masuna, koska yllätettiin heti myöhemmin Aroniapensaan kimpusta. .

www.blogit.fi

 

Voihan hirvikärpänen

Tai oikeastaan hirvikärpäset, sillä niitä riittää - ainakin eilen.

Tämä on aikaa, jolloin emäntä ei ihan kauheasti innostu metsämaisemista, koska hirvikärpäset ovat riesanamme. Ja me koimme sen eilen ihan konkreettisesti mökillä. 

Joko hirviä on mökin ympäristössä ihan reilu määrä tai sitten eilinen myräkkä toi myrskytuulen mukana parven mökin pihapiiriin jostakin metsän kolkasta. Mene ja tiedä, mutta niitä riitti siinä määrin, että tulimme maitojunalla takaisin kaupunkiin.

Vaikka itse olenkin tosi nopea kaikin puolin, niin täytyy sanoa, että nuo ötökät ovat meikäläistäkin nopeampia. Nehän ampuivat suoraan turkin sisälle heti laskeutumisen jälkeen. Emäntä ja isäntä eivät ehtineet niitä edes saada kiinni, vaikka näkivät vierestä, kun nämä luonnon pikkuihmeet laskeutuivat meikäläisiin. Niitä sitten etsittiin turkin sisältä käsin ja harjalla. Sillä voitte varmaan arvata, ettei meistä kovin hevillä noita mustia ötököitä näe, ainakaan sen jälkeen kun siivet on pudotettu.

Emme me olleet ainoastaan hyökkäysten kohteena, vaan myös isäntä sai osansa (emäntä yritti pysytellä mökin sisällä mahdollisimman paljon - inhoaa nimittäin hirvikärpäsiä). 

Kova myrsky oli aiheuttanut pientä tuhoa, nimittäin yksi puu oli kaatunut saunan katolle. Siinä olisi voinut sattua pahastikin, mutta onneksi vahingoilta vältyttiin, koska kyseessä oli laho yksilö. Isännän keikkuessa saunan katolla, joutui hän irrottelemaan hirvikärpäsiä ihan urakalla. 

Inhottavia ötököitä.

Nyt kotona pystyn taas ottamaan lungista ja nautin elokuun viimeisestä viikonlopusta, joka on eiliseen verrattuna ihanan tuuleton ja aurinkoinen - ja mikä parasta, ilman hirvikärpäsiä.

www.blogit.fi

Pikkuepelin touhuja kukonlaulun aikaan

Hellurei karvakuonot!

Viikonloppuna törmäsin muutamaan uuteen tuttavuuteen; eläinmaailmassa meinaan. 

Meikäläinen pääsi lähietäisyydeltä tutustumaan pienempiin ötököihin, nimittäin heinäsirkkaan sekä sisiliskoon tai oikeastaan sisiliskoihin. Joko niitä oli useampi tai sama lisko, pieni sellainen, pyöri yksikseen eri puolilla pihamaata.

Sisilisko aiheutti isosiskolle yökötysoireita, aika hupaisaa. Johtuikohan yökötys siitä, että muutama kesä sitten isosisko kuulema otti vauhdissa sammakon suuhunsa, mutta sylkäisi sen samantien pois ja yökkäsi. Ilmeisesti ei ollut kovin hyvän makuinen. Kuka nyt sammakoita syö, en minä ainakaan. Tuosta episodista alkaen isosisko on yökännyt joka kerta sammakon nähdessään:)

 

Tänä aamuna kukonlaulun aikaan emäntä koki varsinaisen yllätyksen. Pikkuepelin moniviikkoiset treenaukset tuottivat vihdoin tulosta. Pikkuepeli pääsi nimittäin vihdoin hyppäämään sängylle. Sohvalle hyppy on onnistunut jo pidemmän aikaa, mutta nyt päästiin taas seuraavalle tasolle. 

Ja kyllä siitä ilo repesi, ei muilla, mutta pikkuepelillä kyllä. Onnistumisestaan pikkuepeli yllättyi itsekin. Häntä huiskasi, ettei paremmasta väliä ja emännän naama oli märkänä pusuista. Yksi kohta kasvoista jäi tulilinjalle, no nenä tietenkin. Siitä oli hyvä naukkasta innoistuneena kiinni, se ei kuitenkaan tuntunut emännästä hyvältä. 

Nähtäväksi jää, onko meillä jatkossa joka aamu samanlainen tohina kukonlaulun aikaan. 

Toivottavasti ei.

www.blogit.fi

 

Kadonneen vyötärön metsästys

Pikkuepeliltä terveiset karvakuonoille.

Totta se on - laihdutuskuuri on eilisen lääkärituomion pohjalta aloitettu. Ruoka-annosta on pienennetty, mutta hyvin olen selvinnyt ensimmäisen päivän. Ja virtaa on ollut vaikka muille jakaa. Eiköhän tästä selvitä kunnialla.

www.blogit.fi

Kesähetkistä nautiskellen

Kyllä vaan, vihdoin se oli tänään taas mahdollista monen harmaan ja sateisen päivän jälkeen. Auringonpaisteesta nauttiminen meinaan. 

Ei koiranilmassa meikäläisen mielestä mitään vikaa ole, paitsi tassujen kastuminen - hienoja tyttöjä kun ollaan:) Ja nehän on kastuneet monesti viime päivinä.
 

Pikkuepeli tosin ei välitä tassujen kastumisesta tai edes rankkasateesta, se tuli jälleen kerran eilen illalla huomattua. Vetta tuli kaatamalla koko illan, mutta johonkin väliin piti iltapisulla käydä. Meikäläinen kävi vauhdilla kyykistymässä lähimmän pensaan juurella (lue terassin vieressä). Isosisko ei liikkunut terassilta katoksen suojasta mihinkään, vaan jäi terassille ihmettelemään,. Mutta mitä tekikään pikkuepeli - otti emännän kengän ja pyyhälsi pihalle rankkasateeseen, niin että vesi roiskui. Olisi siellä varmaan viettänyt pidemmänkin aikaa, ellei isäntäväen yöunet olisi painaneet päälle. 

Nyt huomaa jo selvästi iltojen pimentymisen. Eilen sen huomasi vielä selvemmin, kun taivas oli tummia pilviä täynnä ja vettä tuli kuin saavista kaataen. Voitte vain arvata kuinka hyvin meikäläiset näkyvät pimeässä, mustia kun ollaan. Siis meitä ei näy laikaan, silmien kiilumista lukuunottamatta ulkovalojen loisteessa. Jotta isäntäväki näkee missä meikäläiset huitelee, varustaudumme illan pimeyteen valopannoin. Jokaisella meillä on oma panta omalla värillä; pikkuepelillä punainen, meikäläisellä vihreä ja isosiskolla sininen.  Aika hienot - täytyy tunnustaa.

Tänään siis pääsimme nauttimaan kesäpäivän tunnus - sää oli aivan toinen kuin eilen. Aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa ja vähäsen aikaa pystyimme nauttimaan tästä ihanuudesta kaikin rinnoin. Hassua kyllä, emme kuitenkaan tavalliseen tapaamme leikkineet ja juosseet pihalla, vaan nautiskelimme lämmöstä ulkoilmaa välillä tarkemmin nuuhkuttaen. 

Alkaako olla jo syksyn nuuhkuja ilmassa.

www.blogit.fi