Väsymystä ilmassa - unet vähissä

Pikkuepeli on tällä viikolla pitänyt meidän poppoon aika aikaisessa herätyksessä eli toisin sanoen aika vähäisellä yöunimäärällä. Tällä viikolla emme ole nimittäin minään aamuna saaneet nukkua rauhassa herätyskellon soittoon asti.

Pikkuepelin kello on ilmeisesti vielä ihan eri ajassa, kuin meidän muiden. Pikkuepeli herättelee ensimmäisen kerran isäntäväkeä jo aamuneljän aikaan. Siihen asti pikkuinen nukkuu kiltisti lattialla, mutta herätystehtäväänsä varten hyppää jo varsin sujuvasti sänkyyn ja herättelee emännän ja isännän vauhdikkaasti suurella määrällä pusuja. Ja voi sitä nuoruuden innon sammumista, kun vastauksena iloiseen herätykseen tulee komento käydä takaisin nukkumaan. 

Siinä sitten yritellään nukkua milloin vartin, milloin puolen tunnin jaksoissa kuuteen, jolloin sitten emäntä antaa vihdoin periksi ja nousee ylös. Ja siitähän me kaikki innostumme:)

Voi sitä riemun määrää ja hännän heiluntaa - onhan kohta tulossa aamupala. Sitä emme malttaisi lainkaan odottaa, sehän on aamun kohokohta:) Ja taitaa olla myös päivän tärkein ateria, vai mitä.

Pikkuepeli on siirtynyt kolmen ruoan päivätahtiin. Eilen oli ensimmäinen päivä, jolloin illan viimeinen ruoka jäi pois. Ainakin eilinen meni ihan hienosti ilman suurempia murheita, mutta tänä aamuna näki selkeästi, että pikkuepelillä oli hirveä nälkä. Meinasi nimittäin tulla jo meikäläisenkin ruokakupille. Ja olisi tullutkin, ellei emäntä olisi ollut skarppina paikalla:) 

Ilmeisesti ruokailumäärän muutos näkyy ja tuntuu tyhjempänä masuna, koska yllätettiin heti myöhemmin Aroniapensaan kimpusta. .

www.blogit.fi

 

Voihan hirvikärpänen

Tai oikeastaan hirvikärpäset, sillä niitä riittää - ainakin eilen.

Tämä on aikaa, jolloin emäntä ei ihan kauheasti innostu metsämaisemista, koska hirvikärpäset ovat riesanamme. Ja me koimme sen eilen ihan konkreettisesti mökillä. 

Joko hirviä on mökin ympäristössä ihan reilu määrä tai sitten eilinen myräkkä toi myrskytuulen mukana parven mökin pihapiiriin jostakin metsän kolkasta. Mene ja tiedä, mutta niitä riitti siinä määrin, että tulimme maitojunalla takaisin kaupunkiin.

Vaikka itse olenkin tosi nopea kaikin puolin, niin täytyy sanoa, että nuo ötökät ovat meikäläistäkin nopeampia. Nehän ampuivat suoraan turkin sisälle heti laskeutumisen jälkeen. Emäntä ja isäntä eivät ehtineet niitä edes saada kiinni, vaikka näkivät vierestä, kun nämä luonnon pikkuihmeet laskeutuivat meikäläisiin. Niitä sitten etsittiin turkin sisältä käsin ja harjalla. Sillä voitte varmaan arvata, ettei meistä kovin hevillä noita mustia ötököitä näe, ainakaan sen jälkeen kun siivet on pudotettu.

Emme me olleet ainoastaan hyökkäysten kohteena, vaan myös isäntä sai osansa (emäntä yritti pysytellä mökin sisällä mahdollisimman paljon - inhoaa nimittäin hirvikärpäsiä). 

Kova myrsky oli aiheuttanut pientä tuhoa, nimittäin yksi puu oli kaatunut saunan katolle. Siinä olisi voinut sattua pahastikin, mutta onneksi vahingoilta vältyttiin, koska kyseessä oli laho yksilö. Isännän keikkuessa saunan katolla, joutui hän irrottelemaan hirvikärpäsiä ihan urakalla. 

Inhottavia ötököitä.

Nyt kotona pystyn taas ottamaan lungista ja nautin elokuun viimeisestä viikonlopusta, joka on eiliseen verrattuna ihanan tuuleton ja aurinkoinen - ja mikä parasta, ilman hirvikärpäsiä.

www.blogit.fi

Pikkuepelin touhuja kukonlaulun aikaan

Hellurei karvakuonot!

Viikonloppuna törmäsin muutamaan uuteen tuttavuuteen; eläinmaailmassa meinaan. 

Meikäläinen pääsi lähietäisyydeltä tutustumaan pienempiin ötököihin, nimittäin heinäsirkkaan sekä sisiliskoon tai oikeastaan sisiliskoihin. Joko niitä oli useampi tai sama lisko, pieni sellainen, pyöri yksikseen eri puolilla pihamaata.

Sisilisko aiheutti isosiskolle yökötysoireita, aika hupaisaa. Johtuikohan yökötys siitä, että muutama kesä sitten isosisko kuulema otti vauhdissa sammakon suuhunsa, mutta sylkäisi sen samantien pois ja yökkäsi. Ilmeisesti ei ollut kovin hyvän makuinen. Kuka nyt sammakoita syö, en minä ainakaan. Tuosta episodista alkaen isosisko on yökännyt joka kerta sammakon nähdessään:)

 

Tänä aamuna kukonlaulun aikaan emäntä koki varsinaisen yllätyksen. Pikkuepelin moniviikkoiset treenaukset tuottivat vihdoin tulosta. Pikkuepeli pääsi nimittäin vihdoin hyppäämään sängylle. Sohvalle hyppy on onnistunut jo pidemmän aikaa, mutta nyt päästiin taas seuraavalle tasolle. 

Ja kyllä siitä ilo repesi, ei muilla, mutta pikkuepelillä kyllä. Onnistumisestaan pikkuepeli yllättyi itsekin. Häntä huiskasi, ettei paremmasta väliä ja emännän naama oli märkänä pusuista. Yksi kohta kasvoista jäi tulilinjalle, no nenä tietenkin. Siitä oli hyvä naukkasta innoistuneena kiinni, se ei kuitenkaan tuntunut emännästä hyvältä. 

Nähtäväksi jää, onko meillä jatkossa joka aamu samanlainen tohina kukonlaulun aikaan. 

Toivottavasti ei.

www.blogit.fi

 

Kadonneen vyötärön metsästys

Pikkuepeliltä terveiset karvakuonoille.

Totta se on - laihdutuskuuri on eilisen lääkärituomion pohjalta aloitettu. Ruoka-annosta on pienennetty, mutta hyvin olen selvinnyt ensimmäisen päivän. Ja virtaa on ollut vaikka muille jakaa. Eiköhän tästä selvitä kunnialla.

www.blogit.fi

Kesähetkistä nautiskellen

Kyllä vaan, vihdoin se oli tänään taas mahdollista monen harmaan ja sateisen päivän jälkeen. Auringonpaisteesta nauttiminen meinaan. 

Ei koiranilmassa meikäläisen mielestä mitään vikaa ole, paitsi tassujen kastuminen - hienoja tyttöjä kun ollaan:) Ja nehän on kastuneet monesti viime päivinä.
 

Pikkuepeli tosin ei välitä tassujen kastumisesta tai edes rankkasateesta, se tuli jälleen kerran eilen illalla huomattua. Vetta tuli kaatamalla koko illan, mutta johonkin väliin piti iltapisulla käydä. Meikäläinen kävi vauhdilla kyykistymässä lähimmän pensaan juurella (lue terassin vieressä). Isosisko ei liikkunut terassilta katoksen suojasta mihinkään, vaan jäi terassille ihmettelemään,. Mutta mitä tekikään pikkuepeli - otti emännän kengän ja pyyhälsi pihalle rankkasateeseen, niin että vesi roiskui. Olisi siellä varmaan viettänyt pidemmänkin aikaa, ellei isäntäväen yöunet olisi painaneet päälle. 

Nyt huomaa jo selvästi iltojen pimentymisen. Eilen sen huomasi vielä selvemmin, kun taivas oli tummia pilviä täynnä ja vettä tuli kuin saavista kaataen. Voitte vain arvata kuinka hyvin meikäläiset näkyvät pimeässä, mustia kun ollaan. Siis meitä ei näy laikaan, silmien kiilumista lukuunottamatta ulkovalojen loisteessa. Jotta isäntäväki näkee missä meikäläiset huitelee, varustaudumme illan pimeyteen valopannoin. Jokaisella meillä on oma panta omalla värillä; pikkuepelillä punainen, meikäläisellä vihreä ja isosiskolla sininen.  Aika hienot - täytyy tunnustaa.

Tänään siis pääsimme nauttimaan kesäpäivän tunnus - sää oli aivan toinen kuin eilen. Aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa ja vähäsen aikaa pystyimme nauttimaan tästä ihanuudesta kaikin rinnoin. Hassua kyllä, emme kuitenkaan tavalliseen tapaamme leikkineet ja juosseet pihalla, vaan nautiskelimme lämmöstä ulkoilmaa välillä tarkemmin nuuhkuttaen. 

Alkaako olla jo syksyn nuuhkuja ilmassa.

www.blogit.fi

Tyly tuomio - laihdutuskuurille

Ei ole helppoa meillä tyttösillä. Pikkuepeli sai nimittäin tänään eläinlääkärissä tylyn tuomion - pitää laihduttaa :(

Emännän mielestä pikkusisko ei ole lainkaan ylipainoinen, mutta eläinlääkäri oli toista mieltä. Vähäsen oli ylimääräistä, sitä pitää nyt sitten lähteä hävittämään. No, sehän tietää vaan vähemmän ruokaa pikkuepelille ja enemmän liikuntaa meille kaikille, niin huntteroille, kuin isäntäväellekin:)

Pikkuepeli syö tällä hetkellä neljä kertaa päivässä, me isommat vain kaksi kertaa. 

Ruokakuppiin laitetaan Jahti & Vahti -penturuokaa, joka on tarkoitettu kasvaville pennuille 8 - 18 viikkoisille. No, pentuhan on kasvanut mainiosti, joten ruoassa ei valittamista. Ehkä ruokakupissa olevan ruoan määrässä sitä vastoin on. 

Meillä isommilla huntteroilla on saman merkin aikuisen koiran ruoka, mikä on maistunut meille aivan todella hyvin. Nyt kun pikkusisko kasvaa ulos tuosta ruoasta ja siirtyy seuraavaan ruoankoostumusvaiheeseen, niin samalla syöntikerrat vähenee kolmeen päivässä. Eli vielä vähän aikaa me isommat huntterot joudumme katsomaan kieli pitkällä, kun pikkuepelillä on kuppi täynnä (kuvaannollisesti) herkkuruokaa. 

Ihan tyhjin suin ei meidänkään ole tarvinnut pikkuepelin syödessä olla - onneksi, sillä sehän  olisi tosi epäreilua. Meikäläiset herkuttelee yleensä näissä hetkissä piimällä, joka on molempien herkkua. Ja mikä ei olisi, sillä olemme varsinaisin syöpöttelijöitä, me labbikset nimittäin.

Vaikka laihdutuskomento tuli, niin muuten lääkärissäkäynti meni hienosti. Pikkuepeli oli tosi reipas ja häntä senkun huiskasi, ei kuulema huomannut rokotusta lainkaan. Hyvä niin, ei tule mitää kammoa lääkäriin. Meillä isommilla huntteroilla on nyt tiedossa matokuuri. Emäntä hommasi tällä reissulla saman kuurin meille, minkä pikkuhunttero söi viime viikolla. Saas nähdä miten emäntä saa sen meille ujutettua. Meikäläinen varmaan syö sen innolla, mutta mikäli tunnen isosiskoa yhtään, niin sylkäisee tablettipalaset loukkaantuneena lattialle. Se jää nähtäväksi.

 

www.blogit.fi

Voi sitä tassun vapinaa

Heipparallaa karvakuonot!

Meikäläinen on käynyt tänään manikyyrissä:) En kuitenkaan missään hienossa koirahoitolassa, vaan ihan kotona ja emännän toimesta, tosin makkarin sängyllä:)

Heti tähän alkuun täytyy mainita, että aikamoista tsempaloa se yleensä on ja oli osittain myös tänään.  Ensimmäinen tassu meni hienosti, toinen vaati vähän enemmän keskittymistä. Kynsienleikkuu on nimittäin sellaista hommaa, joka on kaukana meikäläisen lempipuuhasta. 

Pienenä tyttönä olin into pinkeänä aina paikalla kynsienleikkuun aikaan, mutta nykyiseen meikäläisen kynsienleikkuukammoon tarvittiin ainoastaan yksi isosiskon kurkusta päässyt murina, joka kertoi kaiken. Muutaman vuoden kokemus kynsienleikkuusta purkautui tässä murinassa ja se muutti kaiken. 

Tuosta murinasta alkaen meikäläinen on suhtautunut kynsienleikkuuseen ihan eri tavalla. Tätä on työstetty vähän kerrallaan ja olen saanut pikkuisen rohkeutta jo takaisin, mutta aika paljon se meikäläiseltä vaatii. Välillä tassu ihan vapisee, kun ojennan sen emännän käsittelyyn. Kaikki on tosin hoidettavissa ja voitte vain arvata millä.... no herkkupaloilla:) Aina kun leikkuri napsahtaa eli toisin sanoen jokaisen kynnen jälkeen, meikäläinen pitää palkita ISOSTI. Sama käytäntö toimii myös isosiskolla, nykyään vähän liiankin hyvin. Tänään isosisko odotti vuoroaan, kun meikäläinen oli käsittelyssä ja antoi jo tassua, mielessä ainoastaan nuo herkkupalat. 

No, meidät molemmat palkittiin ja homma toimi, mutta helpompaa se voisi kyllä olla.

Ehkä joskus:) Sitä kohti siis.

 www.blogit.fi

Tyttökalenteri työn alla

Tervehdys karvakuonot!

Meikäläiset olivat tänään emännän malleina - meillä oli nimittäin kuvaussessio samalla kun käväistiin mökillä. Kuvia otetaan kuulemma ihan reilusti, jotta saadaan mahdollisimman paljon hyviä ja onnistuneita kuvia. Välillä (lue lähes aina) nimittäin meillä on vauhti päällä, jolloin kymmenistä kuvista ehkä muutama onnistuu. 

Emäntä sanoo tekevänsä meistä kalenteria tai jopa sisustustaulua. Siitähän tulee siis tyttökalenteri, KÄÄK! 

Ei huolta, meidän kalenterimme tulee olemaan hyvän maun mukainen ja täynnä upeita kuvia. Mutta.... miksi tyytyä vain kalenteriin, kun meistä saisi vaikka oman tapetin - se vasta olisikin aika makeeta:)

Ennen meitä oli aika mahdoton saada samaan kuvaan, kun olemme aika liikkuvaista porukkaa, mutta nykyään se alkaa olla jo aika helppoa. 

Mallikävelyä tulee vähän harjoitella, vaikka se näyttää pikkuepeliltä sujuvan jo aika hienosti:)

www.blogit.fi

Madot sai kyytiä, samoin rullaluistelija

Madot sai kyytiä - nimittäin jos niitä ylipäätään pikkusiskolla oli. Pikkusisko sai eilen iltaruoan joukossa ensi viikon rokotuksen huomioiden matokuurin. 

Hienosti meni. Tabletti oli halkaistu pieniin palasiin ruoan pintaan ja ruoka höystetty piimällä. Pikkuepeli söi kaiken tavalliseen tapaansa, kuten kaikki kiltit lapset - ruokakupin tyhjäksi. 

Minkäänlaisia yökötysoireita ei tabletista tullut, hieno juttu. Nyt tiedetään, että tämä tabletti on huomattavasti paremmin siedetty, kuin aiemmin käyttämämme tabu. Mutta voihan se olla niinkin, että pikkuepeli sietää matokuurin paremmin, kuin me isommat huntterot. Nyt kuitenkin pikkuepeli on valmis rokotukseen:)

Monesti olen kirjoittanut, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Eilinen oli hyvä esimerkki. Vauhti koski lähinnä rullaluistelijaa ja vaarallinen tilanne vauhdikasta ohitusta. 

No, kaikki alkoi siitä, kun vastaamme tuli naapuruston kaksi koiraa. Tutustumisvaiheessa aikaa sitten toinen koirista näytti hampaansa minulle tosi ilkeästi. Sen jälkeen meikäläisen on pitänyt puolustaa omaa laumaani joka kerta. Ihan ymmärrettävää, mutta ei aina niin suotavaa. 

Ohitustilanteessa emännän huomio kiinnittyi pikkuepelin lisäksi meikäläiseen ja meikäläisen tarpeeseen puolustaa laumaa. Isännän huomio keskittyi isosiskoon ja täytyy sanoa, että tämä ohitus meni hienosti, mutta... kumpikaan isäntäväestä ei kuullut mitä isosisko kuuli - rullaluistelijan tuloa ja silloin oli jo liian myöhäistä. No, luistelija joutui väistämään nurmikon puolelle, mutta onneksi mitään haaveria ei tapahtunut, koska myös luistelija osasi ennakoida tilanteen. Pitäisikö rullaluistelijoilla on samanlainen soittokello, kuin polkupyörissä - voisi olla mietinnän arvoinen asia kaikkien koiruuksien ja ohittajien hyvinvointia ajatellen:)

www.blogit.fi

Lomat lusittu ja palattu arkeen

Näin se vaan kesä alkaa kääntyä loppusuoralle, kun elokuun puoliväli jo lähestyy.  Kohta koittaa ihana syksy ja hirvikärpäset - kääk! Aamulla syksyn uhkaavan lähestymisen huomaa nurmikon kosteudesta jo ihan selvästi. Se tietää tassujen kuivaamisen - joka aamu.

Tassujen kuivaamisessa on tietty järjestys, etutassut ensin ja takatassut sitten. Myös pikkuepeli osaa jo tämän ja antaa tassut puhdistettavaksi lähes joka kerta, ellei pyllähdä istuvilleen etutassun noston yhteydessä:)

Tämä kesä on ollut täynnä mielenkiintoista tekemistä ja näkemistä ja mikä parasta, sitä on saanut viettää yhdessä isäntäväen ja siskojen kanssa. Tosi paljon aktiivisuutta ja iloa meidän huntteroiden päivään on tullut tuon ihastuttavan pikkuepelin kautta - emäntä sanoi kyllä eilen, ettei pikkusisko ole enää pentu lainkaan ja kohta tarvitaan jo uusi pienokainen. Saas nähdä miten monta huntteroa meitä loppujen lopuksi oikein löytyy:)

Nopeasti se koirankin kesä ja loma menee - tänään palattiin nimittäin normaaliin arkeen. Meille karvakuonoille se tarkoitti lepoa ja rauhoittumista, koska koko ajan ei tarvitse olla kartalla emännän menemisistä. Meikäläisenhän tehtävä on kaikin puolin huolehtia siitä, että emäntä on näköpiirin ulottuvilla. Emäntä yrittääkin kovasti meikäläiselle aina sanoa, että älä turhaan seuraa, mutta minkä hunttero tehtävälleen mahtaa. 

Pikkuepeli on nyt virallisesti 15 viikkoa, eilen oli juhlapäivä. Aikamoinen ero on meidän naapurin koiraan (tai lähes naapurin), ikää naapurin huntterolle tuli nimittäin viikonloppuna peräti 17 vuotta. Voitteko kuvitella - siinä on tehty ja nähty yhtä sun toista. Askel on jo vähän hidastunut, eikä minkäänlaista tsempalointia ole näkyvissä. Myös lenkki on huomattavasti lyhyempi kuin meikäläisten. Lenkkeihin liittyen, kohta pikkuepelikin voi olla jo pitkillä lenkeillä mukana. Pennun käyttöohjeissa sanotaan, että puolivuotiaaksi asti lyhyet kävelyt ovat riittäviä. Jaksamisesta se ei ainakaan jäisi kiinni, nimittäin omalla pihalla ja mökillä pikkuepeli juoksee niin maan perusteellisesti ja vauhdilla, että siinä tuntuu isompikin lenkki jäävän kakkoseksi.

Pikkupelin lempipuuhaa on kaivaminen sekä kenkien ryöstäminen ja niiden syöminen. En tiedä luuleeko pikkuepeli olevansa myyrä, koska tekee vastaavia kekoja takapihalle vai haluaako käydä tervehtimässä kiinalaisia huntteroita. 

Kenkien syömiseen liittyen, yhdet emännän Merrelit ja Riekerit on nyt viime päivinä pistelty säpäleiksi. Huonompiin kenkiin ei taida edes katsettaan luoda. Taitaa pikkuinen olla pienestä pitäen merkkitietoinen vesseli tai sitten vain kengät ovat eniten käytetyt ja sen mukaisesti ihanteellisen herkulliset:)

Huomenna pikkuepelillä on ohjelmassa matokuuri, sillä viikon päästä tiedossa on tehosterokotus. Tehosteen jälkeen pikkuepelillä on suoja penikkatautia, tarttuvaa maksatulehdusta, parvoa, adenoa sekä rabiesta vastaan. Hyvä niin - myös meikäläisellä ja isosiskolla on rokotukset voimassa. Kuukausi sitten matokuuri annettiin Canex Vet-tahnalla, se maistuu meille kaikille huntteroille aivan loistavasti. Tällä kertaa eläinlääkäri määräsi Veloxa Vet- purutabletit. Tableteista on se verran kokemusta, että Axiluria on kokeiltu kerran, mutta ei toista kertaa. Ne aiheuttivat meikäläiselle sekä isosiskolle molemmille joskus aikaa sitten yökötysoireita. Toivottavasti näissä tabletessa ei ole samaa vaikutusta. Huomenna ollaan tässäkin asiassa viisaampia:)

www.blogit.fi

Varakaani Savossa

Heipparallaa hännänhuiskuttajat ja terveiset Savosta:)

Nyt sitä meikäläinenkin on varsinainen varakaani - olen nimittäin reissannut ensimmäistä kertaa matkailuautolla ihan oikealla reissulla. 

Olimme muutaman päivän tien päällä ja täytyy sanoa, että reissu meni hienosti, niin isäntäväen kuin meidän huntteroidenkin kannalta. Lähes koko ajan käyttäydyin esimerkillisesti, mutta äärimmäisen onnellinen olin kotiinpaluusta. Mikäs sen parempi paikka, kuin oma koti, vai mitä? Ja reissussa rähjääntyy - niin myös me huntterot:)

Siis lähes koko ajan käyttäydyin esimerkillisesti. No - muutaman kerran lähti lapasesta. Aina kun kyseessä oli ruoka-aika tai näytti siltä, että uloslähdön aika on koittanut (ts. aina kun auto parkkeerattiin), meikäläisillä alkoi tuttuun tapaan tsempalot. Ymmärtäähän sen, että kun vähän aikaa reissataan, niin haluaahan sitä päästä ulos jaloittelemaan ja nuuhkuttamaan uusia hajuja. Ja autossa moiset tsempalot ovat aika mielenkiintoiset. Kuvitelkaa huntterolauman tsempalot matkailuautossa - hännät huiskaa kolmeen eri suuntaan ja kaikki haluavat yhtä aikaa oviaukosta ulos. Meidän onneksemme emme mahdu yhtäaikaa ulos ovesta, mutta pikkuepeli pääsisi livahtamaan jalkojen välistä, jos uskaltaisi hypätä ulos. Onneksi ei uskalla. Pikkuepeli oli kuitenkin meistä kolmesta ainoa, joka rauhallisesti odotti uloslähtöä, vaikka karvapallolla oli varmaan suurin hätä. Osataanhan me isommat pidätellä vähän paremmin, ainakin vielä tässä iässä:) 

Tassunnosto pikkusiskolle - pikkuepeli oli kieltämättä meistä kolmesta karvaturrista kaikkein reippain reissaaja. Ja mikä parasta - nyt  se on virallisesti todistettu - pikkuepeli on sisäsiisti:) Ei yhtään vahinkoa koko reissulla ja muutenkin esimerkillistä käyttäytymistä, jos meikäläisen hännän puremista, kaulasta roikkumista ja hihnasta vetämistä ei oteta huomioon. Riehuminenhan menee normaaliin pennun käyttäytymisen piikkiin, meidän isompien huntteroiden pitää jo osata käyttäytyä, eikä moinen riehuminen ole soveliasta.

Reissullamme kohtasimme useita kavereita ja pääsimme nuuhkuttamaan karvaturrien jättämiä viestejä Savonlinnassa ja kalakukkojen kaupungissa Kuopiossa sekä monessa paikassa matkan varrella. Ja voi kuinka meitä karvaturreja riittää, niin myös niitä viestejä. Mutta kyllä me tytöt niitä jaksettiin lukea ja toki jätimme myös omat viestimme luettavaksi. Yhteenkään oman rotumme edustajaan emme törmänneet, mutta näimme serkkumme kaksoisolennon:)

 

www.blogit.fi