Pikkuepeli on tällä viikolla pitänyt meidän poppoon aika aikaisessa herätyksessä eli toisin sanoen aika vähäisellä yöunimäärällä. Tällä viikolla emme ole nimittäin minään aamuna saaneet nukkua rauhassa herätyskellon soittoon asti.
Pikkuepelin kello on ilmeisesti vielä ihan eri ajassa, kuin meidän muiden. Pikkuepeli herättelee ensimmäisen kerran isäntäväkeä jo aamuneljän aikaan. Siihen asti pikkuinen nukkuu kiltisti lattialla, mutta herätystehtäväänsä varten hyppää jo varsin sujuvasti sänkyyn ja herättelee emännän ja isännän vauhdikkaasti suurella määrällä pusuja. Ja voi sitä nuoruuden innon sammumista, kun vastauksena iloiseen herätykseen tulee komento käydä takaisin nukkumaan.
Siinä sitten yritellään nukkua milloin vartin, milloin puolen tunnin jaksoissa kuuteen, jolloin sitten emäntä antaa vihdoin periksi ja nousee ylös. Ja siitähän me kaikki innostumme:)
Voi sitä riemun määrää ja hännän heiluntaa - onhan kohta tulossa aamupala. Sitä emme malttaisi lainkaan odottaa, sehän on aamun kohokohta:) Ja taitaa olla myös päivän tärkein ateria, vai mitä.
Pikkuepeli on siirtynyt kolmen ruoan päivätahtiin. Eilen oli ensimmäinen päivä, jolloin illan viimeinen ruoka jäi pois. Ainakin eilinen meni ihan hienosti ilman suurempia murheita, mutta tänä aamuna näki selkeästi, että pikkuepelillä oli hirveä nälkä. Meinasi nimittäin tulla jo meikäläisenkin ruokakupille. Ja olisi tullutkin, ellei emäntä olisi ollut skarppina paikalla:)
Ilmeisesti ruokailumäärän muutos näkyy ja tuntuu tyhjempänä masuna, koska yllätettiin heti myöhemmin Aroniapensaan kimpusta. .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti