Olenko ADHD?

Siis todellakin - voiko koira olla adhd?

Jotenkin tämä asia on noussut emännän mielessä esille, kun meikäläinen on aivan vallaton, enkä meinaa millään jaksaa keskittyä. Tai oikeastaan olen vaan niin vauhdikas, että aiheutan milloin mustelmia, milloin huulenhalkeamia tai päiden kopsahduksia.

Mustelmat tulevat siitä, että ihan oikeasti tallustelen koko 35 kilon painollani isäntäväen jalkojen ja vatsan päältä, kun aamulla alkaa olla herätyksen aika. Meikäläinen vaan on niin iloinen, kun tiedossa on, tiedättehän ..... no aamuruoka tietenkin. 

Ja emännän ja isännän huulet ovat aina vaarassa, kun olen lähistöllä - annan nimittäin yllätyspusuja vähän silloin ja tällöin. Mutta sehän johtuu ihan siitä, että isäntäväki on vaan niin ihana:)

Mutta ihan oikeasti, voinko olla adhd vai onko tämä vaan pikkuepelin tuomaa lisäintoa meikäläiseen? 

Pikkuepeli nimittäin pitää meikäläisen ihan oikeasti varpaillaan. Edelleen takajalkani ovat vaaravyöhykkeellä, kun leikkimme alkaa ja voi että meillä on kivat leikit. Ulkona lumi senkun pöllyää, kun meikätytöt vetää täysillä takapihalla. Isosisko katsoo aikansa olohuoneen ikkunasta meikäläisten leikkiä ja eipä aikaakaan, kun haluaa tulla jo mukaan. Siinä sitten juostaan ja temutaan kolmestaan:)

Pikkuepelin koulutus jatkuu, pikkuepeli on nimittäin ilmoitettu toiselle luokalle. Perjantaina saimme koulupäivät tietoomme ja pikkuinen aloittaa toisen luokan heti alkuvuodesta. Mitä lie sieltä onkaan tulossa - niistä pääsemme taas me isommatkin selville :)

Pikkuepeli on muuten aika symppis - se nimittäin yrittää lumisateessa koko ajan ottaa kiinni lumihiutaleiden varjoja. Ja koska tänä iltana satoi lunta taivaan täydeltä, voitte uskoa, että kiinniotettavia oli paljon ja joka puolella. Siinä oli emännällä hihnasta pitelemistä. No, meikäläinen taas yliaktiivisuudestani huolimatta käveli kiltisti vierellä, tosin pikkuisen täpinöissäni, koska sain kiitosta hyvästä käyttäytymisestäni:) Ja siitähän meikäläinen tykkää:):)

Pikkukerjäläiset jäätelön perässä, ikäjärjestyksessä nuorimmasta vanhimpaan.

Sunnuntaiaamun lekottelua parhaimmillaan

www.blogit.fi

Nakit ja lihapullat takaisin kehiin

Voi että meikäläisellä on ollut hankalaa - meinaan iltalenkeillä.

En millään saa itseäni kuriin tiettyjen huntteroiden ohitustilanteissa. Meikäläinen vain kimittää ja yrittää kaikkensa, että vastaantuleva hunttero säikähtäisi, eikä tulisi lähemmäs tai että tulisi lähemmäs. Ei meikäläisestä kukaan ota välillä selvää.

Meikäläinen käyttäytyy osittain esimerkillisesti, eikä nämä epäonnistuneeet ohitukset ole meikäläisenkään mieleen. Ja miksiköhän - no ihan siitä syystä, ettei niistä tule minkäänlaista palkkiota. Emäntä sanoikin tänään, että palkkiot ovat tainneet olla jo liian kauan samoja, koska haluttu käytöstä ei synny. Pitänee olla nakkeja ja lihapullia, niin meikäläinenkin saadaan palaamaan taas ruotuun:)

Oltermannin kerjääjät - meikäläinen vasemmalla, pikkuepeli keskellä ja isosisko oikealla.

Isosisko emännän lämpöpatterina

En millään haluaisi lähteä pakkaskeliin

www.blogit.fi

Parempi hihna löysällä kuin ruuvi löysällä:)

Hellurei ja hellät tunteet!

Meikäläinen on pitänyt hiljaiseloa vähän aikaa. No, aika on vaan mennyt niin nopeasti ja tekemistä on ollut niin paljon.

Pikkueevertin koirakoulu on ollut aika mielenkiintoinen kokemus myös meille vanhemmille huntteroille. Ollaan opeteltu uusia asioita ja kerrattu jo aiemmin opittuja juttuja samalla kun pikkuepeli opettelee. Nämä jututhan on pikkuepelille oikeastaan kaikki ihan uusia, jollei oteta huomioon meiltä katsottuja malleja - ja mehän olemme olleet aivan ihastuttavia malleja:)

Koirakoulu on ollut aika kiva juttu - meikäläinen on ihan täpinöissään, aina kun aloitamme opiskelun. En tykkää kuitenkaan pätkääkään siitä, kun emäntä lähtee kahdestaan pikkuepelin kanssa ihan viralliseen koirakouluun. Tuntuu, etten osaa sillä aikaa tehdä mitään muuta, kuin odottaa emännän paluuta. Ja meikäläistä kiinnostaa kyllä kaikkein eniten se, miltä pikkuepelin hengitys haisee koulun jälkeen. Siis toisin sanoen mitä herkkuja hän onkaan saanut koirakoulussa syödäkseen. No, samoja herkkuja on onneksi luvassa meille vanhemmille koulun jälkeen, kun pääsemme myös me vanhemmat opiskelemaan. Ja niillä herkuilla tehdään oikeastaan ihan mitä käsketään. On HK:n sininen lenkki, broilerin fileet, lihapullat ja nakit sen verran herkullisia vai mitä:) Ja mikä parasta, jos emäntä ei ehdi syömään ennen kouluun lähtöä, voi emäntä napostella samoja pikkuepelin eväitä:) No, vitsi vitsi:)

Virallinen koirakoulu päättyi pikkuepeliltä tällä viikolla. Hyvin on oppinut, sillä pikkuepeli pääsi seuraavalle luokalle:) Nopeasti on viisi kouluviikkoa mennyt. Juuri äsken tultiin ulkolenkillä ja nyt voi jo ihan oikeasti sanoa, että olemme edistyneet loistavasti kaikki kolme. Kävelemme hienosti hihnat löysällä lähes koko matkan ja se on meinaan meiltä aikamoinen saavutus, koska aiemmin mentiin naru pinkeällä minne ehdittiin. No, koulun ansiota sekin, sillä nyt emäntä vihdoin uskoo sen, että palkkioita ihan oikeasti kuluu reilusti, että haluttua tulosta saadaan aikaiseksi:)

Opiskelu ei suinkaan loppunut tähän, sillä emäntä ilmoitti pikkuepelin jo seuraavalle luokalle. Nyt kuukauden ajan viedään opiskellut asiat käytäntöön ja sitten koulu jatkuu - kaikilla meillä:)

 

 

www.blogit.fi