Pennun käyttöohjeet käsittelyssä

Hellurei ja hellät tunteet:)

Meikäläinen on ollut tosi vauhdikkaalla ja iloisella tuulella. Olen juossut, polskinut lammessa ja leikkinyt niin paljon, ettei paremmasta väliä. Olen ollut niin villillä tuulella, että otan ylimääräisiä spurtteja jopa normilenkillä. Se onnistuu aika mainiosti, sillä meikäläinen kulkee isojen tyttöjen flexissä. Flexi on viisimetrinen, joten kun oikein järkevästi suunnittelen spurtin, niin saan hyödynnettyä tuon matkan sekä eteen, että taakse. Samalla saan tassutusmittariini päivän tassutukset täyteen ja reilusti yli:)

Pikkusysterille ei flexia varmaan tule vähään aikaan. Hänelle on hankittu jo oma hihna, ihana pinkki noutajahihna - pienelle pennulle tarkoitettu tietenkin. Siinä on sekä panta, että hihna samassa. Se löytyi Biltemasta ihan muiden ostosten yhteydessä. Varsinaisia muita varusteita ei pikkusiskolle ole vielä hankittu - onhan tässä vielä muutama viikko aikaa. 

Tiesitkö, että pikkusiskolle on käyttöohjeet? Ne on nyt virallisesti saatu ja ne löytyvät tällä hetkellä keittiön pöydältä. Emäntä on jo kovasti niihin tutustunut, kuulemma kerrannut vanhaa, mutta tärkeää tietoa. Se on hyvä, jotta kaikki pikkuiseen liittyvät tärkeät asiat muistetaan ottaa huomioon. Meidän vanhempien huntteroiden kanssa on jo aika helppo toimia, mutta pikkusisko tuo varmaan hieman muutosta nykymenoon. 

Pikkusisko syö kasvattajan luona Eukanuba Puppy & Junior Large breed-ruokaa ja jatkaa sitä myös kotona. Se tarkoittaa sitä, että meillä on eri ruoka - mehän syömme tietysti aikuisten huntteroiden sapuskaa:) Ja aika epäreilulta kuulostaa, että pikkusisko syö aluksi neljä kertaa päivässä - kääk - meillä on ruoka-aika vain aamulla ja illalla. Miten ihmeessä pärjään, kun pikkusisko herkuttelee neljästi ja kaksi kertaa niistä me vanhemmat asukit vain katsomme kuolaten vieressä?? No, onneksi emäntä on tämän miettinyt jo valmiiksi. Kahden viikon päästä jo nähdään, miten homma toimii käytännössä. 

Pikkusisko ei tarvitse kotiutumisen jälkeisinä viikkoina ylimääräistä liikuntaa. Se tarkoittaa siis sitä, että saamme nauttia lenkeistämme vielä isosiskon kanssa kahdestaan. Se voi auttaa pikkusiskoon tottumisessa ja auttaa varmaan meitä muutenkin liittyen kaikkiin muihinkin muutoksiin, joita pikkuisen tuloa aiheuttaa. Aluksi pentu kuulemma nukkuu suurimman osan ajasta. Omaa pentuaikaani muistellen, meikäläinen simahti jopa täydestä vauhdista kesken leikin, aivan kuin patterit olisivat loppuneet. Muutaman hetken olin laturissa ja taas maailman valloitus jatkui entistäkin vauhdikkaammin ..... ja se siis jatkuu edelleen:)

Käyttöohjeessa lukee, että uimista voi harjoittaa jo alusta lähtien, tietenkin varovasti. Isosiskon kanssa kyllä näytämme mielellämme miten ihanaa on uiskennella ja kahlailla, sehän on meidän lempipuuhaamme. Se on sitten kokonaan pikkusiskosta kiinni, milloin uskaltautuu veteen tai ylipäätään uskaltautuuko. 

Pikkusiskolla on nopea oppimisen kausi 7 - 16 viikkoisena  eli se alkaa juuri kotiutumisen aikoihin. Nopeasti pikkusysteri varmaan oppii lauman arvojärjestyksen ja siinä onkin mielenkiintoinen asia.

Kyllähän minäkin myönnän sen, että isosisko on huntterolaumamme johtaja ja emäntä koko laumamme johtaja, eikä isännältäkään johtajantaitoja puutu:) Siihen tulee myös pikkusiskon olla tyytyminen. Mitenköhän pikkusysteri ylipäätään asioita oppii - onhan vielä meikäläiselläkin joskus vaikea ymmärtää, että ei tarkoittaa todellakin eitä. Tämän huomasin viimeeksi äsken, kun herätin emäntää päivänokosilta. Vaikka kuinka emäntä kielsi, niin herätykseni jatkui ja jatkui, kunnes emäntä oli ylhäällä. Miksikö näin, no sen takia, että emäntä on itse meikäläisen siihen opettanut. Ja meikäläinen tekee, mitä on opetettu, ainakin suurimmaksi osaksi:)

Pikkusiskon tuloon varautuminen näkyy myös toisessakin asiassa käyttöohjeiden lisäksi. Meillä ollaan ruvettu jemmaamaan vanhoja sanomalehtiä. Niitähän tarvitaan pikkusiskon sisäsiistiksi opettamisessa. Vielä on kaksi viikkoa aikaa saada lehtikiintiö täyteen, sillä sitten sitä lehteä kuluu. Näin mikäli muistellaan meikäläistä. Meikäläinen oli sellainen tyttö, että kokooni nähden lätäköt olivat erikoisen suuria. Taisi emäntä muutaman kerran keskustella asiasta myös kasvattajan kanssa. Onneksi opin sisäsiistiksi tosi nopeasti noista lätäköistä huolimatta tai ehkäpä juuri niiden takia:) No, luulen kuitenkin, että pikkusisko oppii myös nopeasti, onhan hänellä kaksi upeaa esimerkkiä:)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Viikonloppu oli varsinaista vauhdin hurmaa ja nyt olen aivan poikki.

Edes lauantainen sade ja märkä keli ei hidastanut meitä - taisi tassutusmittariin tulla viikon tassutukset taas muutaman päivän aikana:)

Yksi haitta tosin oli ilmestynyt mökkimaastoon, nimittäin itikat. Ja uskokaa tai älkää, niitä oli paljon. Miten ne olikin löytäneet tiensä juuri meidän mökille.

Itikoita oli iso lauma vastassa heti, kun hyppäsimme ulos autosta. Emäntä yritti viuhtoa niitä villisti pois meidän kimpustamme, mutta nehän vain innostuivat moisesta. Oli varmaan liikaa ruokamahdollisuuksia yht´äkkiä ilmestynyt paikalle. Vaikka ilma poutaantui ja aurinko paistoi, itikat olivat silti lähistöllä. Taisin saada muutaman pureman ja varmasti kaikki muutkin.

Emme saaneet ennakkoon mitään vihiä siitä, että serkkutyttö olisi tulossa käymään. Onneksi en saanut, olisin nimittäin odottanut ja odottanut, enkä olisi malttanut tehdä mitään muuta. Ilo oli ylimmillään, kun serkkutyttö pyrähti paikalle:) Ja voi sitä juoksun ja leikin määrää - vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli riittämiin. Vaarallisia sinänsä, kun tuo serkkutyttö on sekä pituus-, että korkeushyppääjä ja samalla myös sekä lyhyen, että pitkän matkan pikajuoksija. Törmäyksiltä ei voitu välttyä, mutta hauskaa oli:) Välillä kyllä meikäläinen yritti vähän kovemmin sanoa, että nyt pitää vähän rauhoittua. Varsinkin silloin, kun jouduin juoksemaan ihan kunnolla karkuun. Se oli aika jännääkin. 

Vieläkään en tiedä osaako serkkutyttö uida. Serkkutyttö ei nimittäin uskaltautunut veteen. Yritimme näyttää kovasti mallia, mutta serkkutytön rohkeus ei vielä riittänyt. Ehkä jo ensi kerralla. 

Serkkutyttö oli kyllä hauska, kun säikähti vedessä uiskentelevaa tekojoutsenta. Haukkui vihaisesti ja sai isosiskon ja meikäläisenkin vähän säikyksi, vaikka molemmat tiesimme, että tuo joutsen on täysin vaaraton.

Viikonloppu veti mehut meistä molemmista ja luulen, että serkkutyttökin nukkuu ja keräilee voimia tällä hetkellä. On se meinaan sellaista menoa nämä serkkutapaamiset, että vie muutaman päivän, että voimat palautuvat. Ja sitten taas jaksaa:)

 

 

Ensimmäinen hajuhavainto tehty

Tällä viikolla sain ensimmäisen kerran tuntumaa uuteen perheenjäseneemme, kun nuuhkutin pennun hajun isäntäväestä. Emäntä ja isäntä pääsivät alkuviikolla ensimmäistä kertaa tutustumaan uuteen perheenjäseneemme ja toivat mukanaan meille viestin pikkusiskolta. 

Meikäläinen ei oikeastaan osannut edes haistella kunnolla. Meikäläinen oli nimittäin enemmän innoissani, kun emäntä ja isäntä tulivat vihdoin tunnin poissaolon jälkeen takaisin kotiin. Olen siitä ihana hunttero, että olen aina yhtä iloinen nähdessäni isäntäväen, vaikka kyseessä olisi vaikka vain Etelä-Saimaan nouto postilaatikolta tien toiselta puolelta. Ja ihan oikeasti - olemme erossa silloin ehkä minuutin, jos sitäkään. Voidaan sen pohjalta varmaan todeta, että olen aika kärsimätön tyttönen. Mutta en ole tässä asiassa yksin, yhtä iloinen on isosisko, mutta hassu käyttää aikaa siihen, että etsii suuhunsa aina jonkun lelun, kun sillä aikaa meikäläinen saa jo ensimmäiset rapsutukset. Pisteet siitä minulle:)

Pentuhavainto siis tehty, isosiskoon se tosin vaikutti enemmän kuin meikäläiseen. Nenä nuuhkutti pitkin iltaa - emännän kädet, housut ja sukkien pohjat olivat ison tarkastelun alla. Ehkä isosiskon tajuntaan iski tuttu haju - uhka - muisto pikkuisesta karvapallerosta, joka muutti hetkessä koko isosiskon maailman. Haju, joka toi rapsutusten jakajan ja herkkupaloista sekä huomiosta kilpailun, kaikesta muusta puhumattakaan. Toivottavasti kuitenkin isosisko muistaa kaiken sen hauskuuden ja kaveruuden, joka meikäläisen mukana on tullut:) Ja toivottavasti itse käyttäydyn asiallisesti ja isosiskomaisesti pikkusiskoa kunnioittaen ja rakastaen.

Pikkusiskolla on muuten ruotsalaista perimää - onkohan sukua kuninkaallisille huntteroille? 

Vai olikohan labbikset Englannin kuninkaallisilla, en ole ihan varma. Sama se minkä maan kuninkaallisia:) Pitää kuitenkin kohdella pikkuneitiä arvonsa mukaisesti, jos paljastuukin, että  sinistä verta virtaa hänen suonissaan, vai mitä:)

Olen ollut tällä viikolla muuten tosi ahkera. Olen osallistunut mallikkaasti terassin rakennuspuuhiin, tosin lähinnä häiritsemällä isäntää, haukkuen kimeästi merkkinä leikin alkamisesta. Olen myös käyttäytynyt tyypilliseen tapaani villisti, mikäli minua ei ole huomioitu sahausten, naulausten ja koko touhun keskellä. Parhaiten olen kuitenkin saanut huomion nuolemalla isännän naaman naulausten välillä  - se toimii aina:) 

Viikonlopun vietto meni meikäläiseltä täysin yli

Olin latautunut viikonlopun viettoon hyvissä ajoin. Tiesin, että pääsen taas mökille juoksemaan ja uimaan sieluni kyllyydestä. Tosin häntää piti muistaa varoa. Ja voitte vain arvata, etten minä muistanut viikon takaista hännän kipeytymistä lainkaan, kun pistelin menemään.

Lataus purkautui rajusti - en malttanut pysähtyä paikalleni oikeastaan millään. En halunnut jäädä missään vaiheessa edes huilaamaan sisälle, vaan meikäläinen teki kaikki temput, että pääsin ulos. Temppuilu sisälsi kimeää haukuntaa ja ikkunasta katselemista kaihoisasti. Temppuilu tuotti tuloksia, sillä pääsin ulos. Mieluummin olen nimittäin ulkona tutkimassa maailmaa, kun sisällä päiväunilla, - sehän on pikkuvauvojen hommaa, vai mitä?

Isosisko ei aina jaksanut (tai oikeastaan halunnut) juosta ja leikkiä kanssani. Ja silloin kun isosisko juoksi meikäläisen kanssa tai oikeastaan meikäläisen perään, jouduin juoksemaan täysillä, jotta pääsin karkuun. Se oli jännää, olin ihan täpinöissäni. Meikäläinen juoksi pihapiiriä ympäri sen minkä tassuistani pääsin. Ja siinä välissä kävimme uimassa ja taas matka jatkui.

Kerroinko, että lempparipallomme hukkui viime pyhänä. Kyllä vaan, se upposi, eikä sitä enää löydetty - harmi. Isäntä on etsinyt samanlaista palloa viime viikolla, mutta ei vielä tähän hätään sitä löytänyt. Nyt jouduimme tyytymään muutamaan vanhaan palloon, mutta arvatkaas - havaitsimme pallot erinomaisiksi ja ne olivatkin kovassa käytössä. 

Isosisko on kova uiskentelemaan pallojen perässä. Se on sen lempipuuhaa. Ja vesi oli muuten jo kymmenen astetta, joten siinä tarkeni palloja uittaa:) 

Näinköhän isosisko luuli, että tämäkin pallo hukkuu ja hyppäsi vauhdilla sitä hakemaan. Pallo pelastui, mutta isosisko sukelsi oikein kunnolla. Ei arvannutkaan systeri, että tiedossa on korvanputsaus:)

Se heiluu jälleen

Tauti selätetty - häntä heiluu jälleen:)

Maanantaina emäntä soitti eläinlääkärille sovitun mukaisesti ja sai kuulla, että joudun vastaanotolle. Diagnoosi pitää vahvistaa, eikä sitä voi tehdä puhelimitse. Voihan nimittäin meikäläisellä olla joku muu vaiva, joka uhkaa häntäni heiluntaa. Ei hätää, emäntäni voi toimia jatkossa myös valelääkärinä, sillä hän oli saman diagnoosin meikäläiselle antanut kuin lääkärikin:)

Vähäsen meikäläistä jännitti lääkärille meno. Heti autosta hypätessäni muistin paikan - viimeeksi täällä meikäläisen korvia putsattiin ja se oli kivuliasta. Korvat ovat olleet nimittäin meikäläisen heikko lenkki pikkuiikasta lähtien. Niitä on putsattu ja lääkitty, joskus useamman viikon kuureissa. Kaikki varmaan alkoi samasta lähteestä kuin vesihäntäkin, liiallisesta vedessä peuhaamisesta. Tällä hetkellä onneksi korvat voivat hyvin ja kuulen käskyt - joskus tosin valikoivasti:)

Vastaanotolla käyttäydyin itselleni tyypilliseen tapaan, innokkaasti pois jo lähtien. Se ei kuitenkaan onnistunut, vaan tutkimuspöydälle kävi meikäläisen tie. 

Tutkimuspöydälle päästyäni alkoi tutkimus - lääkäri pisti hanskat käteen ja aloitti tutkimuksen ja kuinka ollakaan, sisäkautta. Kääk, siis oikeasti, sisäkautta. Yritin antaa katseellani merkkejä, että toiminta oli sopimatonta, mutta ei auttanut. Rauhaset tyhjäksi ja hännän nostoa. Kaikki oli onneksi aika nopeasti ohi ja oli tuomion aika. Särkylääkkeillä tästä selvitään, onneksi:) Muutaman päivän kuuri, yksi tabletti päivässä ja olen entistä ehompi. 

Ja lääkäri oli oikeassa. Häntäni toimii jo moitteettomasti ja huiskuaa entiseen malliin, tosin ehkä vähän enemmän,  johtuen muutaman päivän heilumattomuudesta.

Kuulin äsken upeita uutisia; emäntä sai soiton kennelistä, jossa uusi perheenjäsenemme kasvaa huimaa vauhtia. 

Pikkusiskon silmät ovat avautuneet ja painoa on jo lähes kilon. Huomenna pikkusisko siirtyy kiinteään ruokaan - mitäköhän tuumaa moisesta. No, nyt se huima kasvu vasta alkaa ja neljän viikon päästä me näemme toisemme ensi kerran. Emäntä ja isäntä pääsevat tapaamaan pikkusiskoa ekan kerran jo ensi maanantaina. Varmaan saamme hänestä vihiä hajunystyröidemme kautta. Siihes asti pitää vain kiltisti odotella.

Tauti iski jälleen

Ei voi olla totta, se iski jälleen - nimittäin vesihäntä:(

Onneksi en ole koirakoulussa, nimittäin saikkuviikko olisi edessä.

En malttanut itselleni mitään, innokas uimari kun olen. Viikonlopun sää oli mitä parhain, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli reilusti yli 20 astetta. Joten pitäähän tyttösen päästä leikin jälkeen viilentymään. 

No, meikäläinen kävi viilentymässä vähän väliä ja nyt saan kärsiä seuraukset.

Vaikka uintireissujeni jälkeen emäntä ja isäntä kuivasivat vuoroperään häntääni, ei se tällä kertaa auttanut. Isosisko oli vedessä lähes yhtä paljon, mutta hänelle ei vastaavaa vaivaa tullut - onneksi. Toivottavasti meikäläisen kesäkaudet ei ala jatkossa aina tällä tavoin.

Illalla tämä kivulias vaiva oli jo pitkällä ja emäntä ihmetteli meikäläisen outoa ääntelyä ja rauhattomuutta. Taisi emäntä jo silloin heittää ilmoille ajatuksen hännän kipeytymisestä, kun pieniä ulkoisia merkkejä oli näkyvissä - meikäläisen häntä ei huiskinutkaan meikäläiselle tyypilliseen tapaan.

Pikkuhiljaa illan edetessä meikäläinen yritti olla kekseliäs, ettei kukaan ulkopuolinen pääse selville vaivastani. Piilotin peräpääni tyynyjen alle - siellä vaiva oli piilossa katseilta ja olin turvassa.

Aamulla vesihännän diagnoosi oli varma - häntäni roikkui kuin halvaantuneena, eikä se heilunut enää kuin aavistuksen. Onneksi pystyn kommunikoimaan korvillani - niistä näkee milloin olen iloinen.

Onneksi viime kerran jälkeen lääkekaappiin oli jäänyt eläinlääkärin määräämiä särkylääkkeitä, sain sellaisen heti, kun tulimme mökiltä kotiin. Onneksi se auttoi aika nopeasti olen huomattavasti pirtsakampi, vaikka olen ihan oikeasti aika onnettoman näköinen roikkuvine häntineni. 

Tiedän, että vaivan pitäisi mennä viikossa ohi. Huomenna emäntä ottaa yhteyttä omaan eläinlääkäriimme ja luulen, että saan uuden särkylääkekuurin. Onneksi meille huntteroillekin on särkylääkkeet, ettei tarvitse kipuja kuunnella - ei tämä mitään herkkua nimittäin ole.

Hännän huisketta taas odotellessa. Kyllä se vielä heiluu - luotto on kova.

Tutkittua faktaa - meikäläinen on muita persompi ruualle

Tänään on saatu selvyys siihen, miksi meikäläisellä on aina nälkä. 

Cambridgen yliopistossa on tehty tutkimus, joka osoittaa, että labradorinnoutajilla on muita koirarotuja suurempi pakkomielle ruokaa kohtaan. MTV3 uutisoi tästä tutkimuksesta tänään verkkosivuillaan. 

Tutkimus toteutettiin Yhdysvalloissa ja Englannissa, jossa tutkittiin yhteensä yli 400 koiraa. 

Tosin olisin voinut olla otoksessa rotuni edustajana mukana ilman erillistä yliopiston tutkimusta, sillä olen todellakin perso ruualle. Unohdan nimittäin kaiken muun, kun vaakakupissa on vaikka vain pieni makupala - kunhan on jotakin syötävää.

Tutkimuksessa todettiin myös, että meitä labbiksia on helppo kouluttaa herkkupaloilla ja täytyy myöntää, että tutkimus osuu ja uppoaa meikäläiseen. Ja myös isosiskooni. Hänelle aiheuttaa ongelmia pyöräilijöiden, skeittareiden ja varsinkin rullaluistelijoiden ohitukset ja ne sujuvat parhaiten erilaisilla herkkupaloilla - sitä paremmin, mitä parempi herkku:)

Mielenkiintoista tietää, että meikäläinenkin kantaa geeniä, joka saa himoitsemaan ruokaa muita enemmän. Taisi eläinlääkärillä tämä tieto olla ja aiemmin, koska pisti isosiskon laihdutuskuurille. 

Tämä tietää sitten jatkuvaa painonhallintaa. Tässä tarvitsen emännän ja isännän apua, sillä mitään kontrolliahan meikäläisellä tähän syömiseen ei ole.

Eli jos kiloja kertyy, voi sen laittaa kokonaan emännän ja isännän piikkiin. Minähän en asialle mahda yhtään mitään - tutkitusti :)

Poikakavereilta mielenkiintoisia viestejä

Jos olisin tiennyt etukäteen, miten kuuma ilma jo on, niin olisin miettinyt lenkille lähtöä muutaman kerran. Sen verran kuuma reissulla tuli, tottumaton kun vielä kesäkeliin olen:)

Luotan kuitenkin siihen, että tähänkin keliin tottuu, sillä eihän viime kesänä näin kuuma meikäläiselle tullut pienestä juoksupyrähdyksestä, vai muistankohan täysin väärin.  

Tällainen keli vaatii kyllä enemmän tankkaamista, sillä myös meidän huntteroiden nestetasapainosta tulee huolehtia:) 

Onneksi osaan kyllä ilmoittaa, mikäli kupissa ei ole raikasta vettä, meikäläisellehän ei mikään muu kelpaa. Isosisko tosin haluaa aika useasti juoda suoraan hanasta, niin raikkaan veden perään se on:)

Muutaman päivän kun on poissa normaalilenkiltä, niin aika paljon on poikakaverit ehtineet jättää  mielenkiintoisia viestejä matkan varrelle. Ja me tytöt tykkäämme niitä kovasti lukea. Ja kiva on myös näihin poitsuihin törmätä, sillä tutut haistelukuviot ja kuulumisten vaihdot on aina piristävää puuhaa, tottakai.

 

Tuttujen poikien tullessa näköpiiriin meikäläinen aloittaa jo hyvissä ajoin pienen vikinän, jotta varmasti emäntä osaa ennakoida tulevan kohtaamisen. Kun kuulumiset on vaihdettu, matka voi jälleen jatkua. 

Nyt kun kesä tuli, tulevat valitettavasti myös punkit. Niiden osalta olemme valmistautuneet punkkipannoin.

Luotamme eläinlääkärimme suosituksesta Seresto-pantoihin. Niistä on kokemusta jo viime kesältä. Silloin taisi isosiskolla olla ainoastaan yksi punkki tai korkeintaan kaksi. Muistaakseni meikäläisestä punkit eivät pitäneet lainkaan ja hyvä niin:)

Punkkipanta aiheuttaa tässä alussa aina pientä kutinaa, mutta kohta sekin helpottaa. Kaulan alta tosin rapsutus tuntuu kyllä nyt paljon paremmalta kuin talvikaudella:)

 

Talviturkki heitetty

Vaikka karvanlähtö onkin ollut varsin runsasta, niin nyt se on kuitenkin virallisesti heitetty - nimittäin talviturkki:)

Olimme into pinkeinä mökillä nähdessämme, että lampi oli vihdoinkin sulanut. Joten mikään ei enää estänyt meitä menemästä veteen, ei edes sen kylmyys. Ja kyllähän vesi tosi kylmää oli - ainoastaan kaksi asteista. 

Isosisko oli meistä innokkaampi, tosin iän tuomalla kokemuksella hän kävi aluksi kastamassa ainoastaan mahan. Heti sen jälkeen hän lähti kuin höyrypäinen juoksemaan täysillä saunan ympäri ja meikäläinen leikkisänä tyttönä perässä, tottakai:)

Ilmeisesti isosisko sai sätkyn veden kylmyydestä ja yritti mahdollisimman nopeasti saada itsensä lämpimäksi. Mutta kun tarpeeksi juoksimme ja lämmittelimme, niin siitähän saimme taas syyn mennä uudelleen viilennykselle:)

Vaikka isosisko aluksi kasteli pelkkää mahaa, niin ei mennyt kauaa, kun hän jo uiskenteli pitkälle pallon perään - mielestäni jo vähän liiankin pitkälle. Katselin vähän aikaa hieman mallia ja sitten rohkaistuneena veteli jo meikäläinenkin lammessa jo ihan kunnon lenkkejä. Olin niin innoissani, etten meinannut ollenkaan tulla hännän kuivaukseen, tosin kyllähän siinä koko tyttö kuivattiin, eikä vain pelkkää häntää.

Uimisen lisäksi vappu meni muutenkin kosteissa merkeissä, sillä mökillä oli vettä satanut huomattavasti enemmän kuin kaupungissa. Joka paikassa oli lätäköitä, kun maa ei ollut vielä kuivunut. Meillehän tämä sopi mainiosti, kun kura lensi ja juomista löytyi joka mutkasta:) 

Juomisen lisäksi pääsimme pitkän talven jälkeen taas maistelemaan risujen lisäksi tuoretta heinää - nurmikko maistui meille molemmille varsin mainiosti:)

Kiva, että kesä tulee, ettei aina pidä olla tassuja ja mahanalustaa kuivaamassa. Meikäläiseltä se onnistuu mainiosti - osaan nimittäin itse antaa tassuni järjestyksessä, mutta isosisko välillä vähän on erimieltä asiasta. Isosisko nimittäin välillä vähän murisee, onneksi ei kuitenkaan pahantahtoisesti.

Viikonlopun jälkeen meistä molemmista on kyllä puhti pois ja kyllä lepo maistui. Väsähdimme jo kotimatkalla ja jatkoimme unia heti päästyämme kotiin. Nyt taas keräillään voimia:)