Synttärihulinoita tiedossa

Hellurei ja hellät tunteet:)

Täytyy sanoa, että meikäläinen on ihan poikki. Tänään on ollut taas nimittäin aikamoinen vauhtipäivä ja nyt haluan vain nauttia lekottelusta.

Olimme kaikki kolme auttamassa mökillä isäntäväkeä pihahommissa. No, me huntterot oikeastaan touhusimme aika lailla omia juttujamme. Siis juoksimme, kahlasimme rantavedessä, kannoimme puun oksia, söimme savea, kaivoimme maata ja leikimme.  Siis pikkusysteri söi savea ja kaivoi maata ja molemmat systerit kahlasivat. Mutta meikäläinen voi ylpeänä sanoa, että meikäläinen teki jotakin muuta kuin kahlaili - meikäläinen oli meistä  rohkein - uskalsin nimittäin ainoana käydä vielä uimassa. Kylmäähän se vesi jo oli, piti pitää lämpöä yllä juoksemalla entistä kovempaa:)

Hienoa tässä päivässä oli myös se, että isosisko osallistui juoksuleikkeihin täydellä sydämellä. Kyllä sillä painolla vaan näyttää olevan merkitystä jaksamiseen. Kun isosiskolla painoa on nyt saatu pikkusen alas, niin se näkyy vauhdin ja aktiivisuuden lisäyksenä:):) Ja pallonheittokielto näkyy meissä kolmessa siten, että osaamme taas leikkiä keskenämme. Pallon korvasi tänään kuminen pikkuankka - se oli isosiskon lempilelu ja mikä parasta - se kelluu:)

Alkava viikko on meillä yhtä juhlaa. Pikkusisko täyttää huomenna puoli vuotta ja isosisko torstaina viisi vuotta:) Kyllä aika on mennyt nopeasti, tuntuu kuin pikkuepeli olisi vasta eilen tullut meille. Pikkuepelin vanheneminen tarkoittaa myös sitä, että pikkuepeli siirtyy kahden ruokailun päivärytmiin. Nyt kaikki kolme syömme kahdesti päivässä. Mielestäni se on nyt selkeämpää, sillä nyt ollaan kaikki samalla viivalla. Vaikka kuinka emäntä muisti antaa meillekin jotain purtavaa, kun pikkuepeli söi, niin haloo, kyllähän tyhmempikin hunttero ymmärsi, että pikkuepelillä oli ruokaa kupissa ja meillä ei.

Pikkuepelin koulu on ollut meikäläisen mielestä tosi kova juttu. Samalla kun pikkuepeliä on koulutettu, niin meikäläinenkin on päässyt takaisin siihen tottelevaisuuskuosiin, mikä meikäläinen oli ennen pikkusiskon tuloa. Kuluneella viikolla ollaan opeteltu hihnakävelyä ja voi pojat miten hienosti se on mennyt. Hihnatkaan eivät pahasti ole enää menneet ristiin, kun osaamme jo kävellä omilla puolillamme. No, koskaan ei voi olla täydellinen ja virheitä sattuu, niin meilläkin. Mutta siitä voimme taas ottaa oppia ja jatkaa harjoittelua. Kuitenkin voi jo rehellisesti sanoa, että kolmen viikon koulunkäynnillä on ollut jo aika iso merkitys ja muutos näkyy meissä kaikissa:):) 

 

www.blogit.fi

Pikkuepeli vie herkut kuonon edestä

Viikko koulutusta takana ja olemme edenneet oikeaan suuntaan:)

Tällä viikolla olemme opiskelleet hihnakäyttäytymistä. Meikäläiselle hihnakäyttäytyminen on ollut viimeiset kuukaudet aika haasteellista. Emäntä ei oikein ymmärrä mistä se johtuu, koska olin jo täysin oppinut hihnakävelijä ennen kuin pikkuepeli tuli taloon. No, peliä ei ole toki vielä menetetty sillä tätä opiskellaan lenkillä joka päivä. Ja minähän suorastaan pidän opiskelusta.

Ja voi että, miten hienosti eilinen lenkki meillä meni - yhtä koirakohtaamista lukuunottamatta. Meikäläinen haukkui kuin vimmattu ja yritti saada pikkuepeliä mukaan touhuun. Mutta yllätys yllätys, emännän palkkiot muistuivat pikkuepelin mieleen ja epelin suunta muuttui. Kyllä meikäläistä harmitti, kun pikkuepeli sai palkkiot. Meikäläiselle ei siitä kohtaamisesta nimittäin palkkioita herunut, mutta kohta meikäläinenkin oli jälleen takaisin kartalla ja palkkiokertymä oli taas sen mukainen:)

Tänään on ollut taas varsinainen juoksupäivä - olemme mökillä juosseet itsemme rättiväsyneiksi. 

Pikkuepeli nukkuu reporankana lattialla ja isosisko sohvalla omalla paikallaan. Näyttää siltä, etteivät ne näe, eivätkä kuule tällä hetkellä mitään. Sehän on vain silmänlumetta, tarvitaan vain jääkaapin tai ulko-oven avaus ja taas kaikki ovat täysillä toiminnassa. Muut siis nukkuu, meikäläisellä olisi vähän virtaa vielä jäljellä vaikka mihin. Luulen kuitenkin, että rupean minäkin latailemaan akkujani ensi viikkoon.

 

Meikäläinen keskellä, pikkuepeli vasemmalla ja isosisko oikealla

www.blogit.fi

Koulunpenkillä meikäläinenkin

No, siinähän kävi juuri niinkuin ennustin. Pikkuepelin jalanjäljissä olemme me vanhemmat huntterot joutuneet samaan koulutusputkeen kuin pikkuinen. Olemme nimittäin kohta viikon harjoitelleet pikkuepelille opetettuja juttuja. Täytyy sanoa, että me vanhemmatkin huntterot olemme oppineet uutta. Meikäläiselle tosin tuottaa hieman hankaluutta pidätellä intoa, kun innostun jo sanasta "koirakoulu". Meikäläinen on ihan täpinöissään kuullessaan emännän sanovan, että nyt mennään koirakouluun.

Meillä koirakoulua käydään yksityisopetuksessa sekä ryhmätyönä. Yksityisopetus tarkoittaa sitä, että menemme yksittäin "luokkaan", joka tässä tapauksessa on eteisemme. Kyllä vaan, tilaa eteisessä löytyy hienosti, koska kyseessä ei ole mikään tuulikaappi:) 

Sillä aikaa, kun yksi meistä on koulussa, muut odottavat kiltisti vuoroaan turvaportin toisella puolella, vai onko se vauvaportti, no kuitenkin meille huntteroille hankittu. Oli muuten aika hyvä juttu, ettei isäntäväki ottanut turvaporttia pois huomattuaan, ettei pikkuepeli sitä tarvitse. Nyt se nimittäin on hyvässä käytössä, tosin meikäläinen saa senkin auki:) Portti ajaa asiansa myös esimerkiksi silloin, kun pizzakuski pimpottaa ovikelloa ja me huntterot innokkaina ryntäämme ovelle ottamaan ruokalähetyksen vastaan. 

Koulunkäynti on hauskaa, olemme kaikki ihan innoissamme oppiessamme. No, sehän tietää palkkioita ja palkkiot ovat tunnetusti meidän herkkuamme. Vähän hupaisaa on se, että pikkuepeli näyttää meille isommille mallia esimerkiksi käsikosketuksessa. Tällaista meille isommille ei ole opetettu, niinpä katsoimme ihmeissämme, kun pikkuepeli käy koskettamassa emännän kättä ja saa palkaksi herkkupalan. Siitä se sitten lähti, katsomalla vähäsen mallia. Koulunkäynti jatkuu ja seuraavana vuorossa on hihnakävely - siihen meikäläinenkin tarvitsee apua, sillä minusta on tullut varsinainen vastaantulevien koirien innokas nuuhkuttaja. Siitä tavasta pitänee luopua - sitä kohti, päivä kerrallaan.

www.blogit.fi

Pikkusisko joutuu koulun penkille

Luit oikein - pikkuepeli aloittaa koulunkäynnin ensi viikolla. 

Emäntä ilmoitti pikkuepelin ihanan nimiseen kouluun, Koirakoulu Nuuskuun ja kävi itse jo viime viikolla ensimmäisellä tunnilla. Huntteroita ei teoriatunnille otettu mukaan, koulutus alkaa huntteroille ensi viikolla.

Tunnilla oli emännän lisäksi 13 huntteronomistajaa, joten koulutusta tarvitaan:) Teoriatunnilla käytiin läpi paljon jo tiedossa olevia asioita, mutta kertaus on opintojen äiti:) 

Kertauksen lisäksi tuli myös uutta asiaa. Voitte vain arvata miten iloinen emäntä oli tullessaan kotiin, kun ensimmäisen puolen tunnin aikana sai jo vastauksen siihen, miksi isosiskolle pyörät, rullaluistelijat ja potkulautailijat ovat kauhistus ja punainen vaate. No, ehkäpä jo arvasittekin, että myös emännällä ja isännällä sekä perheen jälkikasvulla (siis ei meillä nelijalkaisilla) on ollut sormensa pelissä.

Emäntä ja isäntä eivät voineet kuvitellakaan syytä siihen, miksi isosisko haukkuu ohittavat pyörien päällä menijät. Vastaus kysymykseen tuli täysin puskan takaa. 

Leikkiminen ja tässä tapauksessa pallonheitto olisi syy kaikkeen tähän. Pahimmillaan tämä olisi voinut mennä autojen perään haukkumiseksi, mutta onneksi meillä ei ole menty vielä sille tasolle. Sekin olisi voinut tosin jossain tulevaisuudessa olla mahdollista. 

Emäntä on muutamalta kouluttajalta tässä matkan varrella kysynyt tästä isosiskon haukkumisesta,  mutta kukaan muu kouluttaja ei ole vielä kertonut, että syy voisi olla pallonheittelystä.

Kaikki siis on saanut alkunsa pallopeleistä - juuri niistä ihanista hetkistä, kun saamme juosta pallon perässä häntä suorana, into pinkeänä ja haukkuen samalla, että lisää, lisää, lisää....

No, oikeastaanhan me voisimme juosta pallon perässä vaikka viimeisiin voimiimme asti tai siis isosisko voisi, koska pallo on ollut hänelle kaikki kaikessa. Huomasitko, "on ollut", sillä nyt tilanne käännetään toiseen suuntaan ja työ sen eteen on jo aloitettu.

Tämän viikon aikana palloleikit on meillä muuttuneet tai emännän toimesta muutettu ihan eri kuosiin. Pallot löytyvät meiltä edelleen, mutta enää niitä meille ei heitetä. Me leikimme palloleikit kolmeen pekkaan siskosten kera ja kyllä aikamoiset tsempalot siitäkin saadaan aikaiseksi. Toivotaan, että tällä keinolla isosisko saadaan opetettua toimimaan ohitustilanteissa rennommin, jotta pahasta tavasta päästään irti. Nyt ainakin on tiedossa mikä haukkumisen ja isosiskon reaktiot aiheuttaa ja jatko on isäntäväestä kiinni, eikö vain - mehän olemme vain koiria:)

Vanhan kansan sanonta "vanha koira ei uusia temppuja opi" joutuu nyt testiin - katsotaan miten etenee. Pikkuepelin koulunkäynnin kautta myös me isommat huntterot tulemme saamaan osamme koulutuksesta. Näin ollen meikäläisenkin pitää ilmeisesti virittäytyä koulutuksen maailmaan ... ja sehän meikäläiselle sopii, kunhan sopivat koulutusnamit on mukana:):)

Tuleva koirakoululainen sepelihommissa

Meikäläinen into pinkeänä, kuten aina

 www.blogit.fi