Takaisin koulun penkille

Kyllä vaan, näin on, nimittäin huntterokoulu jatkui vihdoin muutaman kuukauden loman jälkeen.

Pikkuepeli siirtyi 2. luokalle ja me isommat huntterot siinä sivussa. Ja mikäs siinä, meikäläinen on varsinainen mallioppilas ja tosi innokas sellainen. Pelkästään maahanmeno menee meikäläiseltä jo suoraan kuin lentäen:) Ihan siis kirjaimellisesti.

Pikkuepeli lähti kouluun samalla pentumaisella innolla kuin viimeeksi. Emäntä epäili, ettei opiskelusta tule mitään. Pikkuisella on nimittäin aivan järkyttävä murrosikä tällä hetkellä päällä. Mutta pikkuepeli pääsi yllättämään iloisesti. Vaikka kaikki koulukaverit olivat vaihtuneet, eikä yhtään saman rodun edustajaa ollut nytkään mukana, ensimmäinen oppitunti meni mainiosti. Pikkuepeli oli täysillä mukana koko ajan ja oppi nopeasti uusia juttuja. Kokemuksesta kuitenkin luulen, että syy oli kokonaan jossain muualla kuin itse oppimisen riemussa, nimittäin palkkioissa. Pikkuinen lähti kouluun nimittäin puolikkaalla iltaruoalla ja aivan varmasti oli edelleen nälkäinen, onhan ruoka meille labbiksille kaiken a ja o. Ja koska kouluevääksi oli pakattu herkullisia nakkipaloja ja muita pikkuherkkuja, teki hän kaikkensa, että sai masun täyteen. Täysin ymmärrettävää, eikö vain? Olisihan meikäläinenkin noilla herkuilla tehnyt vaikka mitä temppuja:) 

Ja niinhän minä teinkin. Illalla koulun jälkeen me isommat huntterot saimme nimittäin samat päivän opit. Ja kyllähän mekin uutta opimme ja täytyy myöntää,, että hyvältä ne nakit aina maistuu .... siis lisää koulupäiviä ja pikaisesti:) 

 

www.blogit.fi

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Hellurei ja hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille huntteroille ja huntteromielisille!

Vuosi vaihtui hienosti. Rakettien määrä oli aikaisempia vuosia pienempi, joten niitä ei paukkunut läheskään siihen malliin kuin ennen. Tämä oli erinomaista meidän nelijalkaisten kannalta.  Me isot tyttöset olemme jo sen verran kokeneita, ettemme noteeranneet raketteja enää oikeastaan ollenkaan, eikä pikkuepelilläkään ollut huolen häivää. Mikäs meillä oli ollessa, kun olimme turvallisesti sisätiloissa jo hyvissä ajoin ennen paukutusluvan alkamista:)

Kulunut viikko on ollut ulkoilun kannalta aika haasteellinen. Pakkanen on paukkunut jo monta päivää, pahimmillaan - 24 asteessa. Tällä viikolla olen huomannut taas sen, ettei meikäläinen ole ollenkaan ulkokoira, vaikka ulkona viihdynkin aivan mainiosta. Talvi asettaa meikäläiselle omat haasteensa. Minkäs sille mahtaa, että tykkään takkatulen loimusta ja ihanasta lämpöisestä lekottelusta sohvalla:) Ja ihan oikeasti, meikäläisen tassuja paleltaa jo kymmenen asteen pakkasessa. Muutamana päivänä emäntä on saanut työntää meikäläistä takapuolesta ulos takapihalle, että edes pienet pisut tarkenisin käydä tekemässä. No, onneksi tänään pakkanen on lauhtunut -6 asteeseen, joten  on tiedossa pitkä lenkki upeassa talvisäässä:)

Pikkupelillä oli ensimmäinen joulu. Emännän pelosta huolimatta joulukuusi sai olla hienosti paikallaan, eikä kuusenpallot kiinnostaneet ketään yhtään. Kuusi sai ainoastaan kyytiä silloin, kun serkkuhuntteron kanssa leikkiessä heilutimme häntiämme vähän liian innokkaasti. Silloin taisi muutama pallokin lennelle. Joskus (lue aika useasti) juoksimme niin, että tavarat saivat kyytiä, silloin myös kuusi heilui uhkaavasti. Mutta voi pojat, kuinka meillä oli hauskaa. Jouluhan on yhdessäolon ja herkuttelun aikaa, eikö vain?

Pikkuepeli on rodultaan "labradorinkiipelijä"

Tonttutyttönen

  

Joululeikkien uuvuttama isosisko

www.blogit.fi

Murrosikä rassaa

Heipparallaa ja hellät tunteet:)

Ja hellät tunteet on ainakin naapurin poitsulla. Aika ilkeätä tosin, sillä ilmeisesti lajitoverimme joutuu leikkaukseen, jotta näiltä liian helliltä tunteilta vältytään. Kuulemma ihan levoton ja stressaantunut on ollut, toivottavasti ei oe johtunut kokonaan meikäläisistä tai siis meikäläisestä, sillä minullahan se juoksuaika on ollut. Nyt alkaa olo olemaan taas suht koh normaali, enkä enää piiloudu katseilta, päinvastoin:) Haluan ottaa taas kontaktia ja olen oma iloinen itseni. Hyvä kaikkien kannalta:)

Meikäläinen on siis kunnossa, mutta pikkuepeli ei. Pikkuepelillä on murrosikä ja aikamoinen semmoinen. Kotimme on kokenut kovia epelin hampaiden kourissa. Eteisemme ovenkarmit on käsitelty lattiasta aina siihen korkeuteen, johon asti pikkuepeli ylettyy .... siis aika korkealle. Ja karmeilla tarkoitan useampaa kuin yhden oven karmeja .... ja molemmilta puolilta. Isännällä on aikamoinen remonttihomma tulossa siinä vaiheessa, kun murrosikä on ohitse. Toivottavasti muutaman kuukauden sisällä.

Emännällä on jouluun liittyen muutama huolenaihe liittyen juuri pikkuepeliin. Joulukuusta ei uskalla jättää pikkuepelin käsittelyyn ja matot ovatkin sitten yksi suuri kysymysmerkki. Meillähän ei ole ollut mattoja lattialla sitten pikkuepelin tulon eli kesäkuun jälkeen. Onkin mielenkiintoista nähdä pysyvätkö matot lattialla ilman pikkuepelin käsittelyä vai joutuvatko ne ovenkarmien lailla pikkupelein muokattavaksi. 

Hyvää joulun odotusta kaikille huntteroille ja huntteronmielisille:)

www.blogit.fi

Olenko ADHD?

Siis todellakin - voiko koira olla adhd?

Jotenkin tämä asia on noussut emännän mielessä esille, kun meikäläinen on aivan vallaton, enkä meinaa millään jaksaa keskittyä. Tai oikeastaan olen vaan niin vauhdikas, että aiheutan milloin mustelmia, milloin huulenhalkeamia tai päiden kopsahduksia.

Mustelmat tulevat siitä, että ihan oikeasti tallustelen koko 35 kilon painollani isäntäväen jalkojen ja vatsan päältä, kun aamulla alkaa olla herätyksen aika. Meikäläinen vaan on niin iloinen, kun tiedossa on, tiedättehän ..... no aamuruoka tietenkin. 

Ja emännän ja isännän huulet ovat aina vaarassa, kun olen lähistöllä - annan nimittäin yllätyspusuja vähän silloin ja tällöin. Mutta sehän johtuu ihan siitä, että isäntäväki on vaan niin ihana:)

Mutta ihan oikeasti, voinko olla adhd vai onko tämä vaan pikkuepelin tuomaa lisäintoa meikäläiseen? 

Pikkuepeli nimittäin pitää meikäläisen ihan oikeasti varpaillaan. Edelleen takajalkani ovat vaaravyöhykkeellä, kun leikkimme alkaa ja voi että meillä on kivat leikit. Ulkona lumi senkun pöllyää, kun meikätytöt vetää täysillä takapihalla. Isosisko katsoo aikansa olohuoneen ikkunasta meikäläisten leikkiä ja eipä aikaakaan, kun haluaa tulla jo mukaan. Siinä sitten juostaan ja temutaan kolmestaan:)

Pikkuepelin koulutus jatkuu, pikkuepeli on nimittäin ilmoitettu toiselle luokalle. Perjantaina saimme koulupäivät tietoomme ja pikkuinen aloittaa toisen luokan heti alkuvuodesta. Mitä lie sieltä onkaan tulossa - niistä pääsemme taas me isommatkin selville :)

Pikkuepeli on muuten aika symppis - se nimittäin yrittää lumisateessa koko ajan ottaa kiinni lumihiutaleiden varjoja. Ja koska tänä iltana satoi lunta taivaan täydeltä, voitte uskoa, että kiinniotettavia oli paljon ja joka puolella. Siinä oli emännällä hihnasta pitelemistä. No, meikäläinen taas yliaktiivisuudestani huolimatta käveli kiltisti vierellä, tosin pikkuisen täpinöissäni, koska sain kiitosta hyvästä käyttäytymisestäni:) Ja siitähän meikäläinen tykkää:):)

Pikkukerjäläiset jäätelön perässä, ikäjärjestyksessä nuorimmasta vanhimpaan.

Sunnuntaiaamun lekottelua parhaimmillaan

www.blogit.fi

Nakit ja lihapullat takaisin kehiin

Voi että meikäläisellä on ollut hankalaa - meinaan iltalenkeillä.

En millään saa itseäni kuriin tiettyjen huntteroiden ohitustilanteissa. Meikäläinen vain kimittää ja yrittää kaikkensa, että vastaantuleva hunttero säikähtäisi, eikä tulisi lähemmäs tai että tulisi lähemmäs. Ei meikäläisestä kukaan ota välillä selvää.

Meikäläinen käyttäytyy osittain esimerkillisesti, eikä nämä epäonnistuneeet ohitukset ole meikäläisenkään mieleen. Ja miksiköhän - no ihan siitä syystä, ettei niistä tule minkäänlaista palkkiota. Emäntä sanoikin tänään, että palkkiot ovat tainneet olla jo liian kauan samoja, koska haluttu käytöstä ei synny. Pitänee olla nakkeja ja lihapullia, niin meikäläinenkin saadaan palaamaan taas ruotuun:)

Oltermannin kerjääjät - meikäläinen vasemmalla, pikkuepeli keskellä ja isosisko oikealla.

Isosisko emännän lämpöpatterina

En millään haluaisi lähteä pakkaskeliin

www.blogit.fi

Parempi hihna löysällä kuin ruuvi löysällä:)

Hellurei ja hellät tunteet!

Meikäläinen on pitänyt hiljaiseloa vähän aikaa. No, aika on vaan mennyt niin nopeasti ja tekemistä on ollut niin paljon.

Pikkueevertin koirakoulu on ollut aika mielenkiintoinen kokemus myös meille vanhemmille huntteroille. Ollaan opeteltu uusia asioita ja kerrattu jo aiemmin opittuja juttuja samalla kun pikkuepeli opettelee. Nämä jututhan on pikkuepelille oikeastaan kaikki ihan uusia, jollei oteta huomioon meiltä katsottuja malleja - ja mehän olemme olleet aivan ihastuttavia malleja:)

Koirakoulu on ollut aika kiva juttu - meikäläinen on ihan täpinöissään, aina kun aloitamme opiskelun. En tykkää kuitenkaan pätkääkään siitä, kun emäntä lähtee kahdestaan pikkuepelin kanssa ihan viralliseen koirakouluun. Tuntuu, etten osaa sillä aikaa tehdä mitään muuta, kuin odottaa emännän paluuta. Ja meikäläistä kiinnostaa kyllä kaikkein eniten se, miltä pikkuepelin hengitys haisee koulun jälkeen. Siis toisin sanoen mitä herkkuja hän onkaan saanut koirakoulussa syödäkseen. No, samoja herkkuja on onneksi luvassa meille vanhemmille koulun jälkeen, kun pääsemme myös me vanhemmat opiskelemaan. Ja niillä herkuilla tehdään oikeastaan ihan mitä käsketään. On HK:n sininen lenkki, broilerin fileet, lihapullat ja nakit sen verran herkullisia vai mitä:) Ja mikä parasta, jos emäntä ei ehdi syömään ennen kouluun lähtöä, voi emäntä napostella samoja pikkuepelin eväitä:) No, vitsi vitsi:)

Virallinen koirakoulu päättyi pikkuepeliltä tällä viikolla. Hyvin on oppinut, sillä pikkuepeli pääsi seuraavalle luokalle:) Nopeasti on viisi kouluviikkoa mennyt. Juuri äsken tultiin ulkolenkillä ja nyt voi jo ihan oikeasti sanoa, että olemme edistyneet loistavasti kaikki kolme. Kävelemme hienosti hihnat löysällä lähes koko matkan ja se on meinaan meiltä aikamoinen saavutus, koska aiemmin mentiin naru pinkeällä minne ehdittiin. No, koulun ansiota sekin, sillä nyt emäntä vihdoin uskoo sen, että palkkioita ihan oikeasti kuluu reilusti, että haluttua tulosta saadaan aikaiseksi:)

Opiskelu ei suinkaan loppunut tähän, sillä emäntä ilmoitti pikkuepelin jo seuraavalle luokalle. Nyt kuukauden ajan viedään opiskellut asiat käytäntöön ja sitten koulu jatkuu - kaikilla meillä:)

 

 

www.blogit.fi

Synttärihulinoita tiedossa

Hellurei ja hellät tunteet:)

Täytyy sanoa, että meikäläinen on ihan poikki. Tänään on ollut taas nimittäin aikamoinen vauhtipäivä ja nyt haluan vain nauttia lekottelusta.

Olimme kaikki kolme auttamassa mökillä isäntäväkeä pihahommissa. No, me huntterot oikeastaan touhusimme aika lailla omia juttujamme. Siis juoksimme, kahlasimme rantavedessä, kannoimme puun oksia, söimme savea, kaivoimme maata ja leikimme.  Siis pikkusysteri söi savea ja kaivoi maata ja molemmat systerit kahlasivat. Mutta meikäläinen voi ylpeänä sanoa, että meikäläinen teki jotakin muuta kuin kahlaili - meikäläinen oli meistä  rohkein - uskalsin nimittäin ainoana käydä vielä uimassa. Kylmäähän se vesi jo oli, piti pitää lämpöä yllä juoksemalla entistä kovempaa:)

Hienoa tässä päivässä oli myös se, että isosisko osallistui juoksuleikkeihin täydellä sydämellä. Kyllä sillä painolla vaan näyttää olevan merkitystä jaksamiseen. Kun isosiskolla painoa on nyt saatu pikkusen alas, niin se näkyy vauhdin ja aktiivisuuden lisäyksenä:):) Ja pallonheittokielto näkyy meissä kolmessa siten, että osaamme taas leikkiä keskenämme. Pallon korvasi tänään kuminen pikkuankka - se oli isosiskon lempilelu ja mikä parasta - se kelluu:)

Alkava viikko on meillä yhtä juhlaa. Pikkusisko täyttää huomenna puoli vuotta ja isosisko torstaina viisi vuotta:) Kyllä aika on mennyt nopeasti, tuntuu kuin pikkuepeli olisi vasta eilen tullut meille. Pikkuepelin vanheneminen tarkoittaa myös sitä, että pikkuepeli siirtyy kahden ruokailun päivärytmiin. Nyt kaikki kolme syömme kahdesti päivässä. Mielestäni se on nyt selkeämpää, sillä nyt ollaan kaikki samalla viivalla. Vaikka kuinka emäntä muisti antaa meillekin jotain purtavaa, kun pikkuepeli söi, niin haloo, kyllähän tyhmempikin hunttero ymmärsi, että pikkuepelillä oli ruokaa kupissa ja meillä ei.

Pikkuepelin koulu on ollut meikäläisen mielestä tosi kova juttu. Samalla kun pikkuepeliä on koulutettu, niin meikäläinenkin on päässyt takaisin siihen tottelevaisuuskuosiin, mikä meikäläinen oli ennen pikkusiskon tuloa. Kuluneella viikolla ollaan opeteltu hihnakävelyä ja voi pojat miten hienosti se on mennyt. Hihnatkaan eivät pahasti ole enää menneet ristiin, kun osaamme jo kävellä omilla puolillamme. No, koskaan ei voi olla täydellinen ja virheitä sattuu, niin meilläkin. Mutta siitä voimme taas ottaa oppia ja jatkaa harjoittelua. Kuitenkin voi jo rehellisesti sanoa, että kolmen viikon koulunkäynnillä on ollut jo aika iso merkitys ja muutos näkyy meissä kaikissa:):) 

 

www.blogit.fi