Vuosi vaihtui hienosti. Rakettien määrä oli aikaisempia vuosia pienempi, joten niitä ei paukkunut läheskään siihen malliin kuin ennen. Tämä oli erinomaista meidän nelijalkaisten kannalta. Me isot tyttöset olemme jo sen verran kokeneita, ettemme noteeranneet raketteja enää oikeastaan ollenkaan, eikä pikkuepelilläkään ollut huolen häivää. Mikäs meillä oli ollessa, kun olimme turvallisesti sisätiloissa jo hyvissä ajoin ennen paukutusluvan alkamista:)
Kulunut viikko on ollut ulkoilun kannalta aika haasteellinen. Pakkanen on paukkunut jo monta päivää, pahimmillaan - 24 asteessa. Tällä viikolla olen huomannut taas sen, ettei meikäläinen ole ollenkaan ulkokoira, vaikka ulkona viihdynkin aivan mainiosta. Talvi asettaa meikäläiselle omat haasteensa. Minkäs sille mahtaa, että tykkään takkatulen loimusta ja ihanasta lämpöisestä lekottelusta sohvalla:) Ja ihan oikeasti, meikäläisen tassuja paleltaa jo kymmenen asteen pakkasessa. Muutamana päivänä emäntä on saanut työntää meikäläistä takapuolesta ulos takapihalle, että edes pienet pisut tarkenisin käydä tekemässä. No, onneksi tänään pakkanen on lauhtunut -6 asteeseen, joten on tiedossa pitkä lenkki upeassa talvisäässä:)
Pikkupelillä oli ensimmäinen joulu. Emännän pelosta huolimatta joulukuusi sai olla hienosti paikallaan, eikä kuusenpallot kiinnostaneet ketään yhtään. Kuusi sai ainoastaan kyytiä silloin, kun serkkuhuntteron kanssa leikkiessä heilutimme häntiämme vähän liian innokkaasti. Silloin taisi muutama pallokin lennelle. Joskus (lue aika useasti) juoksimme niin, että tavarat saivat kyytiä, silloin myös kuusi heilui uhkaavasti. Mutta voi pojat, kuinka meillä oli hauskaa. Jouluhan on yhdessäolon ja herkuttelun aikaa, eikö vain?
 |
| Pikkuepeli on rodultaan "labradorinkiipelijä" |
 |
| Tonttutyttönen |
 |
| Joululeikkien uuvuttama isosisko |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti