Nurmikkolannoitteen kimpussa

Ette arvaakaan, miten hyvältä nurmikkolannoite maistuu:)

Meillä oli ilo kokea tämä upea makuelämys, kun emäntä huseerasi toissailtana pihalla lannoittaen aika kulahtaneen näköistä nurmikkoamme.

Nurmikko on saanut kokea kovia, sillä olemme siskon kanssa koko alkukevään kurvanneet pihalla kilpaa mullat pölisten. Emäntä luki jostakin puutarhalehdestä lannoitteesta, jonka käytöllä "nurmikosta tulee tuuhea kuin karhun turkki" ja nyt odotamme kaikki tätä tulevaa muutosta. Muutoksen pitäisi näkyä jo muutamassa viikossa.

No, kun lannoite oli heitetty nurmikolle, ei meitä meinannut saada sisälle enää lainkaan. Niin hyvälle se maistui:)

Eihän meille yrityksistämme huolimatta lupaa tähän ihanaan herkutteluun annettu ja nyt, tämä uusi herkku ei enää muutaman päivän sateen takia maistu maassa enää lainkaan. Epäreilua.

Kyseessä ei ollut mikään vaarallinen lannoite, vaan kotieläimille ja siileille turvallinen vaihtoehto Neudorff -nurmikkolannoite. Eihän meidän pihalle olisi voinut mitään meille vaarallisia aineita laittaakaan:)

Ja tuota siilinkin hyvinvointia pitää vähän miettiä. Tosin ne pensaat, joiden alla siili on yleensä ollut meitä piilossa, on leikattu maantasalle. Näinköhän pääsemme tänä kesänä haukkumaan siiliä ollenkaan. 

Ja muista eläimistä, toivottavasti uusi nurmikkomme tulee olemaan lähin kontakti karhuun ja sen turkkiin:)

Meille on syntynyt vauva

Tai tarkemmin ei meille, vaan Kenneliin, josta meidän vauva tulee. 

Toisin sanoen, meikäläinen on ISOSISKO:)

Pikkusisko syntyi lauantaina, joten eilen kun kirjoitin blogiani, olin jo tietämättäni isosisko. 

Aika nastaa:)

Pentueeseen, josta siskoni tulee, syntyi peräti 10 pentua. On siinä emolla ollut aikamoinen työsarka. Toisaalta olisin voinut itse olla tuossa tilassa, mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, vielä ei ollut sen aika.

Ehkä joskus tulevaisuudessa, jos sopiva sulhaskandidaatti tulee vastaan:)

Nyt odotellaan kiltisti kesäkuulle - tämä toivottu kaveri saapuu kotiin maanantaina 13.6. 

Aika jännittävät ajat on tiedossa. Mitenköhän tuo isosisko suhtautuu uuteen tulokkaaseen, entä minä itse? 

Siitä se seikkailu sitten alkaa. Kolme mustaa kaunotarta yhdessä touhuten - sitä odotellessa.

 

Mökkikausi avattu virallisesti

Nyt se on vihdoin totta, mökkikausi on virallisesti avattu!

Kylmää kyytiä se tosin vielä oli (ulkona siis), yöllä oli reilusti pakkasta ja asunnuntaiaamunakin lämpöä ainoastaan 3 astetta ja maa vielä aivan jäässä. No, eipä tuo päivälläkään kovin lämpimäksi muuttunut, paitsi silloin kun aurinko paistoi ja lämmitti ihanasti. 

Lauantaina satoi muuten myös rakeita. Se oli itselleni uutta ja ihmeellistä. Raekuuro loppui juuri kun tajusin, että rakeita saa kivasti lennosta kiinni:)

Viikonloppu meni nopeasti - ei meidän menoon ilma vaikuttanut mitenkään, ei ainakaan negatiivisesti. Olimme ulkona ollessamme lähinnä liikekannalla koko ajan. Ehkä olimme liikkeessä koko ajan myös senkin takia, että meillä molemmilla on jo kesäkarva:) 

No, sitten kun puhti alkoi olla jo poissa tai oikeastaan kun emäntää paleli, kävimme lepäämässä sisällä. Samalla myös lämmitellen ja välillä myös herkutellen. Herkuttelu ei mennyt kuitenkaan yli, vaan pysyi lähinnä hampaidenhoitotasolla. Täytyyhän meidän muistaa ne linjat :)

Olemme molemmat kovia peuhaamaan vedessä, isosisko lähinnä kahlailee rannassa ja kantaa kaikki pallot uimaan työntäen ne kuonolla liikkeelle ja sitten jos uskaltaa, ui ne hakemaan. Tosin viime kesänä aika usein meikäläinen kävi hakemassa nuo siskon pallot, koska meikäläinen uiskentelee mielellään ja isosiskolla menee ajoittain pupu pöksyyn, toisin kuin meikäläiseltä:)

Nyt uiminen tai pallojen uittaminen ei ollut vielä ollenkaan mahdollista - lampi oli vielä jäässä. 

Tai se oli avoinna keskeltä, mutta rannalta täydessä paksussa jäässä, se oli meille oikeastaan aika vaarallinen paikka. Olisimme voineet innoissamme liukua tuohon avoinna olevaan sulaan aukkoon ja pelastaminen olisi ollut haasteellista. Sitä varten meillä oli ulkona varmuudeksi valjaat päällä, jotta meidät olisi saanut tarvittaessa nostettua niistä ylös vedestä. Onneksi sellaiseen tilanteeseen emme joutuneet, koska olihan meillä myös kielto mennä rantaan ja hienosti muuten tuota kieltoa noudatimme - siitä pisteet meille:)

Tuohon uimiseen liittyen, ehkä on muutenkin parempi, että kevät etenee vielä hieman, ennenkuin menen uimaan. Muistissani on nimittäin viime keväältä aika kivulia vaiva - vesihäntä. Onneksi sain siihen lääkettä, muuten ei olisi tullut mistään mitään. Vaikka olin kuinka iloinen ja häntä olisi normaalisti heilunut innokkaasti, nyt se roikkui kuin halvaantuneena kohti maata. Ei kiva näky, mutta ei myöskään kiva tunne. Kaikki huomasivat kyllä, miten kipeä olin ja ainoastaan siitä ilosta, että uiskentelin innoissani kylmässä vedessä. Nyt kuitenkin osaan varautua siihen, että uinnin jälkeen on kuivausta tiedossa, vaikkei se kovin kivaa olekaan. Pääasia, ettei vastaavaa tapahdu uudelleen.

Lauantai oli suosikkipäiväni, kun serkkutyttö tuli käymään. Hän oli ensimmäistä kertaa mökillä ja osasi kyllä ottaa kaiken ilon irti. Vauhdikas tyttö ja näyttäisi olevan nuoresta iästään huolimatta aikamoinen korkeus- ja pituushyppääjäkin. Päihittää myös niissä lajeissa meidät molemmat mennen tullen. Tiedoksi, että myös hänellä oli valjaat päällä, koska eihän serkku ollut koskaan aiemmin edes käynyt mökillä, eikä kukaan edes vielä tiedä osaako serkkutyttö edes uida. Se nähdään kesällä:)

Ensi viikko on mielenkiintoinen viikko - pikkusiskon piti syntyä tällä viikolla 16. Näin ollen jännityksellä odotan alkavaa viikkoa. Ensi kerralla saatan olla jo isosisko:)

Viikonloppu vei mehut meikäläisestä

Vauhdikas ja kieltämättä aika rankka viikonloppu takana.

Koimme ihanan yllätyksen lauantai-iltana, kun pihalta kuului tutun auton ääni. Tiesimme molemmat heti mitä ääni tarkoitti - serkkutyttö on tullut käymään:)

Muutama minuutti piti vielä malttaa odottaa ennen kuin serkkutyttö pyrähti ovesta sisälle. Mutta siitä se meno alkoi. En edes minä pysynyt perässä, vaikka vikkelä olenkin:)

Serkkutyttö on vielä lapsukainen minuun verrattun - alle vuoden ikäinen ihana kultainennoutajatyttö. Vaikka ikää ei ole vielä paljon, jo nyt nopeutta löytyy enemmän kuin meikäläisellä. Olisikohan syynä pidemmät jalat vai nuoruuden into:)

Kaiken tohinan ja touhun välissä maltoimme kuitenkin viettää herkkuhetken - puruluun kestoisen sellaisen:)

 

Meillä synkkasi heti jo ensimmäisellä kerralla  kun nähtiin. Juoksuleikit, monet palloleikit ja erilaiset vetoveikit sujuvat meiltä kahdelta  mainiosti, välillä kyllä rajustikin. Silloin kyllä minä jään alakynteen tai ainakin näytän jääväni. En nimittäin malta oikein komentaa, mutta jos korvia purraan tarpeeksi kovaa, niin kyllä minustakin silloin murinaa lähtee.

Sunnuntaina olimme kaikki kolme aivan puhki kaikesta tohinasta ja leikistä. Tämä viikko sitten keräilläänkin voimia, joten pihatöissä meitä ei vamaan tällä viikolla nähdä.

Viime viikolla osallistuimme nimittäin pihatöihin totisella innolla - lähinnä risuja kantaen ja pensaita syöden, tai oikeastaan maistellen:) Tosin kielto tuli molemmista puuhista, vaikka se oli meistä molemmista kaikkein mielekkäintä.

Peruskoiraviikko takana ja viikonloppu käsissä

Aamulla en osannut arvatakaan mitä ilta tuo tullessaan. Illan lähestyessä kuulimme ilouutisen - olemme lähdössä mökille.

Siitä se ilo jälleen repesi - isosisko sai hänelle erittäin tyypillisen riehuntakohtauksen, pyöri vimmatusti ympyrää ja ärisi minkä ehdi. Minä tyttö yritin päästä tunnelmaan mukaan haukkumalla vinhasti ja pomppimalla. Voitte vain arvata, että meikäläisen toiminta vain lisäsi isosiskon riehuntaa. Kesti aikansa, ennenkuin pääsimme lähtemään.

Isosisko oli muutenkin tänään ihan vallaton. Sain juosta karkuun niin lujaa kuin pikkutassusistani pääsin korvat sojossa, kuten kuvasta näkyy. 

Isosisko tykkäsi tänään erityisesti jahtausleikistä. On kevään tulo ilmeisesti antanut isosiskolle tupla-annoksen virtaa, koska meno oli aivan hurjaa. 

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti - onneksi en kokenut samaa kohtaloa kuin lempifrisbeemme. Sen nimittäin isosisko repi palasiksi.

Vaikka frisbee koki kovia, niin onneksi pallomme kesti - se joutui tänään  aikamoisiin vetoleikkeihin. 

  

Olemme varsinaisia linssiluteita molemmat, isosiskolla tosin parin vuoden etumatka, jota otan kovaa vauhtia kiinni harjoittelemalla ahkerasti. Meille kaunottarille kameralle poseeraminen on jo tuttua puuhaa.

Onkohan telkkarissa jo Huippukoira haussa - ohjelmaa? Varmaan ainakin jenkkiversio löytyy. 

Taidan laittaa paperit sisälle, kun osallistujia ohjelmaan haetaan. Vitsi, vitsi :)

 

Arvaa, mikä minua eniten motivoi näissä kuvauksissa.... no, kuvauspalkkio tietenkin.

Kuten olen kertonutkin, en ole kovinkaan innokas automatkustaja. 

En kuitenkaan missään nimessä halua jäädä kyydistä, joten vaikka mikä olisi, olen aina ensimmäisten joukossa pyrkimässä autoon.

Voin kuitenkin kertoa, että olen aika laiska yhdessä asiassa - en jaksa millään itse nousta takapenkille, totta - odotan, että minut autetaan. Ja hienosti on toiminut, ainakin tähän asti:)

Meikäläinen on ihan täpinöissään

Kevät etenee niin kovaa vauhtia, että lumi alkaa olla kohta jo sulanut kokonaan pois.

Isosiskoni (kuvassa vasemmalla) on ilmeisesti enemmän talvikoira, koska yrittää vielä epätoivoisesti etsiä kaikkia jäljellä olevia lumipaikkoja pihalla.

Hupaisaa katsoa hänen pyörimistään pienessä lumihangessa. Tosin hänen kieriskellessään hangessa meikäläinen ihan innostuu leikkiin. Yritän kovasti härnätä, jotta hän lähtisi juoksemaan meikäläisen perään. No, sitten kun se tapahtuu (ja aika usein kyllä), on meikäläinen niin täpinöissään, että ihan jännittää. Ja sittenhän me tytöt juoksemme pihalla niin hurjaa kyytiä, että oksat pois. Siinä on muilla huntteroilla pitelemistä. 

Olen muuten oppinut uuden taidon!

Osaan isosiskoni lailla nyt pyytää itse sisälle. Meikäläisen pyyntö on huomattavasti kimeämpi kuin isosiskolla, se kuulostaa välillä jopa vähän hätääntyneeltä. Voinhan minä vähän hätääntyäkin, mikäli kukaan ei huomaisi, että olen oven takana kinuamassa sisälle. Aina olen kuitenkin sisälle päässyt, joten huoli pois:)

Terveiset mökiltä

Heipparallaa - upea sunnuntaipäivä!
Loistava ulkoilusää ja mikä parasta - mökillä juosten ja leikkien:)

Tänään meissä oli virtaa enemmän kuin tarpeeksi. Jo kilometrejä ennen varsinaista mökkitietä, annoimme itsestämme jo äänimerkkejä, isosisko tyypillisesti tavalleen uskollisena reilusti ennen minua. Jotenkin isosisko luulee, ettei isäntä osaa ajaa mökille, ellei hän opasta. Itse olen tässäkin asiassa vähäsen fiksumpi ja pysyttelen omissa oloissani, vaikkakin olen mitä mainioin opaskoira.

Me istumme muuten takapenkillä kiltisi turvavöihin kytkettynä.

Itse en hirveästi autoilusta pidä, olen ollut  pennusta asti samanlainen. Autossa olen tosi hiljainen. Esitän harvoin ja ainostaan tarvittaessa oman mielipiteeni, esimerkiksi juuri tutun mökkitien alkaessa.

Vaatii takapenkkiläisiltä todellista kärsivällisyyttä, kun autoa parkkeerataan mökin pihalle. Isosisko ei meinaa pysyä nahoissaan. Ja voi sitä riemua, kun takaovet vihdoin aukeavat ja meidät päästetään irti valjaistamme. 

Kumpi ehtii terassilta hakemaan ensimmäisenä pallon tai frisbeen - se on joka kerta ensimmäisenä ohjelmassa.

Kevät on edennyt viikossa nopeasti. 

Lunta ei ollut enää maassa paljoakaan ja terassit kohta jo täysin sulaneet. Siitä innostuneina meissä riitti virtaa normaalia enemmän. Varmaan yhtenä syynä oli juuri tuon lumen vähyys, kun kaikki energia ei tällä kertaa mennyt lumihangessa kahlaamiseen.

Voi sitä riemun ja haukun määrää - jos minulla olisi ollut askelmittari, niin viikon tassutukset olisivat tulleet täyteen tämän mökkireissun aikana:)

Kyllähän joskus sitten meistäkin virta hiipuu - huilasimme grillikodassa samalla, kun isäntäväki nautti herkullisista pannukahveista. 

Eipä tuo meikäläisestäkään huono paikka ole, samalla saan lämmitellä tulen äärellä ja kerätä voimia seuraavaa juoksupyrähdystä varten.

Olimme muuten oikeassa paikassa oikeaan aikaan - saimmehan myös me oman osamme kahvipullasta, NJAM!

 

Kolme viikkoa enää ja sitten pikkusiskon pitäisi nähdä päivänvalo. Jännityksellä odotellaan ja nimivaihtoehtoja jo emäntä kovasti pähkäilee. Pitäähän uuden tulokkaan nimen rimmata meihin muihin:)

En malta odottaa aikaa, kun saan näyttää kaikki suosikkipaikkani täällä mökillä.  Yhdessä voimme kaikki kolme seurata vaikkapa lintujen lentoa. Täytyy kuitenkin jo heti kättelyssä opettaa pikkusiskoa, ettei lintujen perään saa ilman lupaa lähteä juoksemaan. Samalla varmaan opetan myös serkkutyttöä, koska tulevana kesänä serkkutyttö pääsee ensimmäistä kertaa mökille mukaan - silloin meitä on paikalla aika monta nuuhkuttajaa:)

Vaikka kuinka tänään jo muuttolintuja tähyilin, ei niitä vielä näkynyt. 

Ainoastaan yksi metallinen lintu taivaalla näkyi ja kuului.

Ehkä jo ensi kerralla!