Loistava ulkoilusää ja mikä parasta - mökillä juosten ja leikkien:)
Tänään meissä oli virtaa enemmän kuin tarpeeksi. Jo kilometrejä ennen varsinaista mökkitietä, annoimme itsestämme jo äänimerkkejä, isosisko tyypillisesti tavalleen uskollisena reilusti ennen minua. Jotenkin isosisko luulee, ettei isäntä osaa ajaa mökille, ellei hän opasta. Itse olen tässäkin asiassa vähäsen fiksumpi ja pysyttelen omissa oloissani, vaikkakin olen mitä mainioin opaskoira.
Me istumme muuten takapenkillä kiltisi turvavöihin kytkettynä.
Itse en hirveästi autoilusta pidä, olen ollut pennusta asti samanlainen. Autossa olen tosi hiljainen. Esitän harvoin ja ainostaan tarvittaessa oman mielipiteeni, esimerkiksi juuri tutun mökkitien alkaessa.
Vaatii takapenkkiläisiltä todellista kärsivällisyyttä, kun autoa parkkeerataan mökin pihalle. Isosisko ei meinaa pysyä nahoissaan. Ja voi sitä riemua, kun takaovet vihdoin aukeavat ja meidät päästetään irti valjaistamme.
Kumpi ehtii terassilta hakemaan ensimmäisenä pallon tai frisbeen - se on joka kerta ensimmäisenä ohjelmassa.
Kevät on edennyt viikossa nopeasti.
Lunta ei ollut enää maassa paljoakaan ja terassit kohta jo täysin sulaneet. Siitä innostuneina meissä riitti virtaa normaalia enemmän. Varmaan yhtenä syynä oli juuri tuon lumen vähyys, kun kaikki energia ei tällä kertaa mennyt lumihangessa kahlaamiseen.
Voi sitä riemun ja haukun määrää - jos minulla olisi ollut askelmittari, niin viikon tassutukset olisivat tulleet täyteen tämän mökkireissun aikana:)
Kyllähän joskus sitten meistäkin virta hiipuu - huilasimme grillikodassa samalla, kun isäntäväki nautti herkullisista pannukahveista.
Eipä tuo meikäläisestäkään huono paikka ole, samalla saan lämmitellä tulen äärellä ja kerätä voimia seuraavaa juoksupyrähdystä varten.
Olimme muuten oikeassa paikassa oikeaan aikaan - saimmehan myös me oman osamme kahvipullasta, NJAM!
Kolme viikkoa enää ja sitten pikkusiskon pitäisi nähdä päivänvalo. Jännityksellä odotellaan ja nimivaihtoehtoja jo emäntä kovasti pähkäilee. Pitäähän uuden tulokkaan nimen rimmata meihin muihin:)
En malta odottaa aikaa, kun saan näyttää kaikki suosikkipaikkani täällä mökillä. Yhdessä voimme kaikki kolme seurata vaikkapa lintujen lentoa. Täytyy kuitenkin jo heti kättelyssä opettaa pikkusiskoa, ettei lintujen perään saa ilman lupaa lähteä juoksemaan. Samalla varmaan opetan myös serkkutyttöä, koska tulevana kesänä serkkutyttö pääsee ensimmäistä kertaa mökille mukaan - silloin meitä on paikalla aika monta nuuhkuttajaa:)
Vaikka kuinka tänään jo muuttolintuja tähyilin, ei niitä vielä näkynyt.
Ainoastaan yksi metallinen lintu taivaalla näkyi ja kuului.
Ehkä jo ensi kerralla! 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti