Kevät etenee niin kovaa vauhtia, että lumi alkaa olla kohta jo sulanut kokonaan pois.
Isosiskoni (kuvassa vasemmalla) on ilmeisesti enemmän talvikoira, koska yrittää vielä epätoivoisesti etsiä kaikkia jäljellä olevia lumipaikkoja pihalla.
Hupaisaa katsoa hänen pyörimistään pienessä lumihangessa. Tosin hänen kieriskellessään hangessa meikäläinen ihan innostuu leikkiin. Yritän kovasti härnätä, jotta hän lähtisi juoksemaan meikäläisen perään. No, sitten kun se tapahtuu (ja aika usein kyllä), on meikäläinen niin täpinöissään, että ihan jännittää. Ja sittenhän me tytöt juoksemme pihalla niin hurjaa kyytiä, että oksat pois. Siinä on muilla huntteroilla pitelemistä.
Olen muuten oppinut uuden taidon!
Osaan isosiskoni lailla nyt
pyytää itse sisälle. Meikäläisen pyyntö on huomattavasti kimeämpi kuin
isosiskolla, se kuulostaa välillä jopa vähän hätääntyneeltä. Voinhan
minä vähän hätääntyäkin, mikäli kukaan ei huomaisi, että olen oven
takana kinuamassa sisälle. Aina olen kuitenkin sisälle päässyt, joten
huoli pois:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti