Kylmää kyytiä se tosin vielä oli (ulkona siis), yöllä oli reilusti pakkasta ja asunnuntaiaamunakin lämpöä ainoastaan 3 astetta ja maa vielä aivan jäässä. No, eipä tuo päivälläkään kovin lämpimäksi muuttunut, paitsi silloin kun aurinko paistoi ja lämmitti ihanasti.
Lauantaina satoi muuten myös rakeita. Se oli itselleni uutta ja ihmeellistä. Raekuuro loppui juuri kun tajusin, että rakeita saa kivasti lennosta kiinni:)
Viikonloppu meni nopeasti - ei meidän menoon ilma vaikuttanut mitenkään, ei ainakaan negatiivisesti. Olimme ulkona ollessamme lähinnä liikekannalla koko ajan. Ehkä olimme liikkeessä koko ajan myös senkin takia, että meillä molemmilla on jo kesäkarva:)
No, sitten kun puhti alkoi olla jo poissa tai oikeastaan kun emäntää paleli, kävimme lepäämässä sisällä. Samalla myös lämmitellen ja välillä myös herkutellen. Herkuttelu ei mennyt kuitenkaan yli, vaan pysyi lähinnä hampaidenhoitotasolla. Täytyyhän meidän muistaa ne linjat :)
Olemme molemmat kovia peuhaamaan vedessä, isosisko lähinnä kahlailee rannassa ja kantaa kaikki pallot uimaan työntäen ne kuonolla liikkeelle ja sitten jos uskaltaa, ui ne hakemaan. Tosin viime kesänä aika usein meikäläinen kävi hakemassa nuo siskon pallot, koska meikäläinen uiskentelee mielellään ja isosiskolla menee ajoittain pupu pöksyyn, toisin kuin meikäläiseltä:)
Nyt uiminen tai pallojen uittaminen ei ollut vielä ollenkaan mahdollista - lampi oli vielä jäässä.
Tai se oli avoinna keskeltä, mutta rannalta täydessä paksussa jäässä, se oli meille oikeastaan aika vaarallinen paikka. Olisimme voineet innoissamme liukua tuohon avoinna olevaan sulaan aukkoon ja pelastaminen olisi ollut haasteellista. Sitä varten meillä oli ulkona varmuudeksi valjaat päällä, jotta meidät olisi saanut tarvittaessa nostettua niistä ylös vedestä. Onneksi sellaiseen tilanteeseen emme joutuneet, koska olihan meillä myös kielto mennä rantaan ja hienosti muuten tuota kieltoa noudatimme - siitä pisteet meille:)
Tuohon uimiseen liittyen, ehkä on muutenkin parempi, että kevät etenee vielä hieman, ennenkuin menen uimaan. Muistissani on nimittäin viime keväältä aika kivulia vaiva - vesihäntä. Onneksi sain siihen lääkettä, muuten ei olisi tullut mistään mitään. Vaikka olin kuinka iloinen ja häntä olisi normaalisti heilunut innokkaasti, nyt se roikkui kuin halvaantuneena kohti maata. Ei kiva näky, mutta ei myöskään kiva tunne. Kaikki huomasivat kyllä, miten kipeä olin ja ainoastaan siitä ilosta, että uiskentelin innoissani kylmässä vedessä. Nyt kuitenkin osaan varautua siihen, että uinnin jälkeen on kuivausta tiedossa, vaikkei se kovin kivaa olekaan. Pääasia, ettei vastaavaa tapahdu uudelleen.
Lauantai oli suosikkipäiväni, kun serkkutyttö tuli käymään. Hän oli ensimmäistä kertaa mökillä ja osasi kyllä ottaa kaiken ilon irti. Vauhdikas tyttö ja näyttäisi olevan nuoresta iästään huolimatta aikamoinen korkeus- ja pituushyppääjäkin. Päihittää myös niissä lajeissa meidät molemmat mennen tullen. Tiedoksi, että myös hänellä oli valjaat päällä, koska eihän serkku ollut koskaan aiemmin edes käynyt mökillä, eikä kukaan edes vielä tiedä osaako serkkutyttö edes uida. Se nähdään kesällä:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti