Aamulla en osannut arvatakaan mitä ilta tuo tullessaan. Illan lähestyessä kuulimme ilouutisen - olemme lähdössä mökille.
Siitä se ilo jälleen repesi - isosisko sai hänelle erittäin tyypillisen riehuntakohtauksen, pyöri vimmatusti ympyrää ja ärisi minkä ehdi. Minä tyttö yritin päästä tunnelmaan mukaan haukkumalla vinhasti ja pomppimalla. Voitte vain arvata, että meikäläisen toiminta vain lisäsi isosiskon riehuntaa. Kesti aikansa, ennenkuin pääsimme lähtemään.
Isosisko oli muutenkin tänään ihan vallaton. Sain juosta karkuun niin lujaa kuin pikkutassusistani pääsin korvat sojossa, kuten kuvasta näkyy.
Isosisko tykkäsi tänään erityisesti jahtausleikistä. On kevään tulo ilmeisesti antanut isosiskolle tupla-annoksen virtaa, koska meno oli aivan hurjaa.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti - onneksi en kokenut samaa kohtaloa kuin lempifrisbeemme. Sen nimittäin isosisko repi palasiksi.
Vaikka frisbee koki kovia, niin onneksi pallomme kesti - se joutui tänään aikamoisiin vetoleikkeihin.
Olemme varsinaisia linssiluteita molemmat, isosiskolla tosin parin vuoden etumatka, jota otan kovaa vauhtia kiinni harjoittelemalla ahkerasti. Meille kaunottarille kameralle poseeraminen on jo tuttua puuhaa.
Onkohan telkkarissa jo Huippukoira haussa - ohjelmaa? Varmaan ainakin jenkkiversio löytyy.
Taidan laittaa paperit sisälle, kun osallistujia ohjelmaan haetaan. Vitsi, vitsi :)
Arvaa, mikä minua eniten motivoi näissä kuvauksissa.... no, kuvauspalkkio tietenkin.
Kuten olen kertonutkin, en ole kovinkaan innokas automatkustaja.
En kuitenkaan missään nimessä halua jäädä kyydistä, joten vaikka mikä olisi, olen aina ensimmäisten joukossa pyrkimässä autoon.
Voin
kuitenkin kertoa, että olen aika laiska yhdessä asiassa - en jaksa
millään itse nousta takapenkille, totta - odotan, että minut autetaan.
Ja hienosti on toiminut, ainakin tähän asti:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti