Pääsiäispyhät on vietetty ja paluu arkeen on edessä.
Myös me nelijalkaiset saimme herkutella - juhlistimme pyhäpäiviä suurimmalla mahdollisella herkulla mitä tiedän .... possunkorvalla .... tai tuttavallisemmin possarilla:) Ei kuitenkaan millä tahansa, vaan Rahulan Rehusta saatavilla possareilla.
Tiedän tasan tarkkaan missä näitä herkkuja meillä säilytetään ja osaan myös tarvittaessa itsekin infota isäntäväkeä, mikäli mielestäni olisin moisen herkun tarpeessa tai sellaisen vaikkapa hienolla käytökselläni ansainnut:)
Herkuilla on myös kääntöpuolensa.
Jokainen tyttö - niin myös meikäläinen, on tarkka linjoistaan. Se on välillä vaikeaa, kun tietää, että kuulun kaikkiruokaiseen rotuun. Sehän tarkoittaa sitä, että kaikki syötävä kelpaa, mikäli joku ei pistäisi jarruja minulle. Tarvittaessa saan kyllä tahtoni läpi - kun katson näillä ihanilla ruskeilla silmilläni anovasti suoraan silmiin:) Sitä ei nimittäin moni voi vastustaa:):)
Linjojen suhteen tilanne on meikäläisellä hieman parempi kuin isosiskolla.
Kuukausi sitten isosisko kävi rokotuksessa ja samalla kuuli sen mitä kukaan tyttö ei haluaisi kuulla, eikä kenellekään saisi tätä koskaan sanoa - painoa on tullut liikaa - kääk!
Ohjeistuksena ruoka-annos olisi pitänyt pudottaa kolmasosaan ja kaikki herkut laitettava pannaan.
En ala, eikä ala isosiskokaan!
Isosiskon ruoka-annosta toki pienennettiin ja herkkuja vähennettiin. Lenkillä olevat opetusherkut ovat edelleen mukana - tosin puolikkaina. Eli säästötalkoot on meilläkin:)
Mutta mikä parasta, isosiskon linjat ovat paremmat ja paino on tippunut - hitaasti, mutta varmasti :)
Kävimme pääsiäisenä mökillä nuuhkuttelemassa kevätilmaa. Samalla silmäilin vähän myös metsän petoja. Tarkkana saa nimittäin olla, sillä lähialueilla on liikkunut sekä susia, että karhuja.
Uskon kuitenkin siihen, että meidän metelöinnillämme mikään isompi metsäneläin ei halua tulla kilometriä lähemmäs meitä:)
Tosin viime kesänä törmäsin kyykäärmeeseen - onneksi se ei ehtinyt pistää minua. Ihmettelin kyllä suuresti, miksi se ei lähtenyt karkuun, vaikka kuinka kimeästi haukuin. Sanoin sille suorat sanat siitä, että se oli valinnut parhaan varjoisan lepopaikkana kesäkeittiön seunustan vierestä.
Onneksi tällä mökkireissulla mitään petohajuja ei nenään tarttunut. Siitä innostuneena meissä olikin pitelemistä - pallon perään juokseminen oli meikäläisen mökkikäynnissä pääosassa. Meikäläisen kunto näytti olevan parempi, koska isosisko väsähti jo ennen meikäläistä.
Oliko isosiskon väsähdys sen pienen ylipainon syytä vai olenko vain energisempi? Uskon itse tuohon jälkimmäiseen, sillä myös isosiskossa virtaa ja vauhtia riittää:)
Leikkimisen välillä ehdimme kuitenkin poseerata valokuvaa varten - kuvassa minä vasemmalla, isosisko oikealla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti