Kyllä vaan, vihdoin se oli tänään taas mahdollista monen harmaan ja sateisen päivän jälkeen. Auringonpaisteesta nauttiminen meinaan.
Ei koiranilmassa meikäläisen mielestä mitään vikaa ole, paitsi tassujen kastuminen - hienoja tyttöjä kun ollaan:) Ja nehän on kastuneet monesti viime päivinä.
Pikkuepeli tosin ei välitä tassujen kastumisesta tai edes rankkasateesta, se tuli jälleen kerran eilen illalla huomattua. Vetta tuli kaatamalla koko illan, mutta johonkin väliin piti iltapisulla käydä. Meikäläinen kävi vauhdilla kyykistymässä lähimmän pensaan juurella (lue terassin vieressä). Isosisko ei liikkunut terassilta katoksen suojasta mihinkään, vaan jäi terassille ihmettelemään,. Mutta mitä tekikään pikkuepeli - otti emännän kengän ja pyyhälsi pihalle rankkasateeseen, niin että vesi roiskui. Olisi siellä varmaan viettänyt pidemmänkin aikaa, ellei isäntäväen yöunet olisi painaneet päälle.
Nyt huomaa jo selvästi iltojen pimentymisen. Eilen sen huomasi vielä selvemmin, kun taivas oli tummia pilviä täynnä ja vettä tuli kuin saavista kaataen. Voitte vain arvata kuinka hyvin meikäläiset näkyvät pimeässä, mustia kun ollaan. Siis meitä ei näy laikaan, silmien kiilumista lukuunottamatta ulkovalojen loisteessa. Jotta isäntäväki näkee missä meikäläiset huitelee, varustaudumme illan pimeyteen valopannoin. Jokaisella meillä on oma panta omalla värillä; pikkuepelillä punainen, meikäläisellä vihreä ja isosiskolla sininen. Aika hienot - täytyy tunnustaa.
Tänään siis pääsimme nauttimaan kesäpäivän tunnus - sää oli aivan toinen kuin eilen. Aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa ja vähäsen aikaa pystyimme nauttimaan tästä ihanuudesta kaikin rinnoin. Hassua kyllä, emme kuitenkaan tavalliseen tapaamme leikkineet ja juosseet pihalla, vaan nautiskelimme lämmöstä ulkoilmaa välillä tarkemmin nuuhkuttaen.
Alkaako olla jo syksyn nuuhkuja ilmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti