Heipparallaa karvakuonot!
Meikäläinen on käynyt tänään manikyyrissä:) En kuitenkaan missään hienossa koirahoitolassa, vaan ihan kotona ja emännän toimesta, tosin makkarin sängyllä:)
Heti tähän alkuun täytyy mainita, että aikamoista tsempaloa se yleensä on ja oli osittain myös tänään. Ensimmäinen tassu meni hienosti, toinen vaati vähän enemmän keskittymistä. Kynsienleikkuu on nimittäin sellaista hommaa, joka on kaukana meikäläisen lempipuuhasta.
Pienenä tyttönä olin into pinkeänä aina paikalla kynsienleikkuun aikaan, mutta nykyiseen meikäläisen kynsienleikkuukammoon tarvittiin ainoastaan yksi isosiskon kurkusta päässyt murina, joka kertoi kaiken. Muutaman vuoden kokemus kynsienleikkuusta purkautui tässä murinassa ja se muutti kaiken.
Tuosta murinasta alkaen meikäläinen on suhtautunut kynsienleikkuuseen ihan eri tavalla. Tätä on työstetty vähän kerrallaan ja olen saanut pikkuisen rohkeutta jo takaisin, mutta aika paljon se meikäläiseltä vaatii. Välillä tassu ihan vapisee, kun ojennan sen emännän käsittelyyn. Kaikki on tosin hoidettavissa ja voitte vain arvata millä.... no herkkupaloilla:) Aina kun leikkuri napsahtaa eli toisin sanoen jokaisen kynnen jälkeen, meikäläinen pitää palkita ISOSTI. Sama käytäntö toimii myös isosiskolla, nykyään vähän liiankin hyvin. Tänään isosisko odotti vuoroaan, kun meikäläinen oli käsittelyssä ja antoi jo tassua, mielessä ainoastaan nuo herkkupalat.
No, meidät molemmat palkittiin ja homma toimi, mutta helpompaa se voisi kyllä olla.
Ehkä joskus:) Sitä kohti siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti