Madot sai kyytiä - nimittäin jos niitä ylipäätään pikkusiskolla oli. Pikkusisko sai eilen iltaruoan joukossa ensi viikon rokotuksen huomioiden matokuurin.
Hienosti meni. Tabletti oli halkaistu pieniin palasiin ruoan pintaan ja ruoka höystetty piimällä. Pikkuepeli söi kaiken tavalliseen tapaansa, kuten kaikki kiltit lapset - ruokakupin tyhjäksi.
Minkäänlaisia yökötysoireita ei tabletista tullut, hieno juttu. Nyt tiedetään, että tämä tabletti on huomattavasti paremmin siedetty, kuin aiemmin käyttämämme tabu. Mutta voihan se olla niinkin, että pikkuepeli sietää matokuurin paremmin, kuin me isommat huntterot. Nyt kuitenkin pikkuepeli on valmis rokotukseen:)
Monesti olen kirjoittanut, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Eilinen oli hyvä esimerkki. Vauhti koski lähinnä rullaluistelijaa ja vaarallinen tilanne vauhdikasta ohitusta.
No, kaikki alkoi siitä, kun vastaamme tuli naapuruston kaksi koiraa. Tutustumisvaiheessa aikaa sitten toinen koirista näytti hampaansa minulle tosi ilkeästi. Sen jälkeen meikäläisen on pitänyt puolustaa omaa laumaani joka kerta. Ihan ymmärrettävää, mutta ei aina niin suotavaa.
Ohitustilanteessa emännän huomio kiinnittyi pikkuepelin lisäksi meikäläiseen ja meikäläisen tarpeeseen puolustaa laumaa. Isännän huomio keskittyi isosiskoon ja täytyy sanoa, että tämä ohitus meni hienosti, mutta... kumpikaan isäntäväestä ei kuullut mitä isosisko kuuli - rullaluistelijan tuloa ja silloin oli jo liian myöhäistä. No, luistelija joutui väistämään nurmikon puolelle, mutta onneksi mitään haaveria ei tapahtunut, koska myös luistelija osasi ennakoida tilanteen. Pitäisikö rullaluistelijoilla on samanlainen soittokello, kuin polkupyörissä - voisi olla mietinnän arvoinen asia kaikkien koiruuksien ja ohittajien hyvinvointia ajatellen:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti